Kirjeitä Nunon ja Neon ihmemaasta

Neo Neppari

2012-01-17T14:27:00.038+02:00

Nyt poika saunoo
se kylpee, se laulaa ja huutaa
kannusta samppanjaa
Nunon poika on tullut kotiin

Nyt poika saunoo
se valvoo se riekkuu ja rällää
katseella mällää
Nunon poika on tullut kotiin

Syksy koittaa, se henkee jo vetää
viisi pentua täyttää pesää
oli ystävii, aivan pelti kii
nyt on teljetty isukin vitriinii

Ennen joulua silmänsä raottaa
ei vielä varmuutta uudesta kodista
pari kuukautta täytyy sen skarpata
kunnes on tullut sen aika juhlia

Nyt poika saunoo
se kylpee, se laulaa ja huutaa
kannusta samppanjaa
Nunon poika on tullut kotiin

Nyt poika saunoo
se valvoo se riekkuu ja rällää
katseella mällää
Nunon poika on tullut kotiin

Kevään tullessa alkaa se treeni
alkaa Neosta tulla fiini
sitten ekoja, tosi koitoksii
hyperlevoton mut unen päästäkin kii

Vaik on Nuno ja just nämä naamat
kohta poikaa he syleillä saavat
Nyt Neosen syliinsä nostaa
halaa suutelee kuin omaa lastaan

Nyt poika saunoo
se kylpee, se laulaa ja huutaa
kannusta samppanjaa
Nunon poika on tullut kotiin

Nyt poika saunoo
se valvoo se riekkuu ja rällää
katseella mällää
Nunon poika on tullut kotiin

On tullut kotiin
On tullut kotiin
Poika on tullut kotiin

On tullut kotiin

Ei jää aikaa sotiin
Poika on tullut kotiin!

Nyt poika saunoo
se kylpee, se laulaa ja huutaa
kannusta samppanjaa
Nunon poika on tullut kotiin

Nyt poika saunoo

se valvoo se riekkuu ja rällää
katseella mällää
Nunon poika on tullut kotiin

Nyt poika saunoo

se kylpee, se laulaa ja huutaa
kannusta samppanjaa
Nunon poika on tullut kotiin

Nyt poika saunoo

se valvoo se riekkuu ja rällää
katseella mällää
Nunon poika on tullut kotiin

Vuoden vikat ja ekat kuvat

2012-01-05T19:29:00.019+02:00

Vuodenvaihteessa käytiin metsälenkkeilemässä kameran kanssa sekä vuoden viimeisenä että uuden vuoden ensimmäisenä päivänä. Nuno niin tykkää kaahailla metsässä ja sitä kautta me hallillekin mennään, joten aina on Nunosta metsälenkillä mahdollisuus, että pääsee esteillekin...

Hyväksi havaittu ja Nunon mielestä erittäin kivaksi hommaksi on todettu joko tietyn kepin tai lelun piilottaminen metsään. Saapa pikkuotus käyttää nenäänsä ja riekkua, voiko olla parempaa? Tai niin ne agiesteet... ;)

^ Lelu löytyi, missäs se Kennelylituomari olikaan, et piilottais tän uusiks?

^ Taas mä löysin tän.

^ Tää makoisa lelu löytyi jo..

^ Kyllähän sitä metsässä muutenkin juoksentelee. Vaikka sellaista viestimäistä juttuu Narunjatkeen ja Kennelylituomarin välillä.

Koska kamera oli mukana ja sen teknisistä ongelmista huolimatta sillä käsin tarkentamalla nämäkin kuvat saatiin, oli tietty Nunon pakko poseeratakin. Onneks on niin pro, että laitoit sen mihin vaan oksanhankaan, niin aina löytyy malli-ilme. ;)
^ Kyllä meillä muutkin sitä kuvaa kuin Narunjatke.

Niin siitäpä tuli mieleeni sekin, että Narunjatkeen ollessa pikkujouluissa, lähtivät Kennelylituomari ja Nuno kahdestaan agitreeneihin. Sepon treenit selvästi tuottivat tulosta ainakin siinä mielessä, että kerran treeneissä käytyään Kennelylituomari puhui kuin pro. :D Ja pääsipä Nuno taas juoksemaan Seponkin kanssa rataa muutaman kerran. :) No mutta niihin vuoden viimeisiin poseerauksiin:

Vuoden ekana päivänä mentiin tutusti metsän kautta hallille treeneihin. Vuoden kylmin päivä tähän mennessä, kun mittari näytti pakkasta -6,9 astetta. Mutta aurinko paistoi ihanasti, joten pakko oli ottaa kamera mukaan. Meillä kuluikin sitten treenireissulla yli kolme tuntia, mutta oli kyllä ihanaa. Puolessa tunnissa me kävellään tuon metsän kautta hallille ja tunnin treenit, niin saatiin vielä extratunti kulutettua kuvatessa ja paluumatkan pidemmän lenkin ansiosta.

^ Mulla ois tälläinen tikku, heitäks? Partaankin tarttui hento kerros kuuraa...

^ Hallin lähellä olevalle kivelle paistoi mainiosti aurinko.

^ Aloitetaan tääkin vuosi sillä, että otas Nuno sellainen malli-ilme :)

Makoisaa joulua!

2011-12-23T14:22:00.005+02:00

Mä lähden kohta joulun viettoon... Mutta sitä ennen käydään ton Narunjatkeen kanssa tuttuun viikonlopun aloitustapaan vetään Sporttiksella muutama rundi esteillä. Jesh! No mut mä haluan toivottaa teille kaikille oikein makoisaa joulua! Mulle on kuulemma eräät tontut varanneet kaksi ydinluuta ja kilon nakkeja, joten toivottavasti toi Narunjatke antaa mun maistella niitä kaikkia?! Vähän epäilen, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Sit toi Narunjatke kävi tässä katsoon jälkikasvua. Oli sillä tälläkin kertaa se kamera mukana ja tällaisen kuvan se niistä sai:

Mua kiinnosti kamalasti tuon Narunjatkeen lahkeet sen vierailun jälkeen. Sit se kertoi mulle, että niissä lahkeissa oli kaikki pennut roikkuneet ja niitä maistelleet. Oli kuulemma kotimatkalla kaikki muutkin koirat liimautuneet sen lahkeisiin. ;)

Lisää kuvia noista kakaroista löytyy täältä. Olivat vielä aika uunoja noissa mallipuuhissa. Yksi tytöistä oli kyllä osoittanut hyviä poseerauselkeitä, mutta se jätkä. Se sit ei ollut ollenkaan ehtinyt mihinkään kuvauksiin, kun tuolta koristakin vaan jatkuvasti karkaili. Nykyajan nuoriso... HUOH!

Mut joo jouluja!

-Nuno

Iskäkoira

2011-12-12T19:36:00.014+02:00

Nunosta on tullut iskäkoira. Pennut ovat kohta kolmiviikkoisia. Kaisilla oli toiveissa tyttöjä ja neljä prinsessaa ja yksi prinssi sieltä sitten tulikin. Kaikki ovat yllätysyllätys ruskeita ja hännällisiä. Pieniä valkoisia merkkejä taitaa olla kaikilla, tai ainakin melkein kaikilla.

Viime viikolla käytiin Kennelylituomarin kanssa ihastelemassa kaksiviikkoisia pienokaisia ja Narunjatkeella oli kamera tietty mukana. Täytyy sanoa, että moiset kakarat olivatkin tällaiselle sunnuntaikuvaajalle varsin haasteellinen tehtävä. Nähtävästi iskäkoira saa pitää jälkikasvulleen "Näin otat malli-ilmeen" -kurssin, jotta minä niistä joskus parempia kuvia saisin. ;)

Tässä muutama kuva pennuista:

^ Kaikki yhdes koos...

Iskä meillä on kans kielet:

Minä kun luulin, että kaksviikkoiset ovat helppoja kuvata, eivät vielä ole kovinkaan vilkkaita ja niin poispäin... Pah, sanon minä näin jälkikäteen. ;) Toisilla hännät sojottivat tikkusuoraan taakse, kun harjoittelivat kävelyä ja silmätkin oli kaikilla jo auki. Nähtiinpä jo muutama mainio 2 on 2 offikin Dian päälle kiivenneiltä pennuilta alastuloissa. ;)

Mut iskä hei, osataan me olla söpöjäkin:

Synttärisankarilla ei oo niin isot korvat kuin te luulette!

2011-11-09T19:12:00.020+02:00

Tällä viikolla vanhennutaan taas vuodella Nunon kanssa. Siinä missä Narunjatke etsii aamuisin peilistä uusia ryppyjä, pistää Nuno vaan lisää pökköä pesään ja vauhtia päälle. ;) Perjantain treeneissä koitan vielä "nuorena" juosta Nunon perässä, mutta lauantaina tilanne on jo taas toisin...

Mutta tänään: ONNEA RAKAS NUNO! <3

Synttäreiden kunniaksi Narunjatke jätti työpaikan taakseen mahdollisimman aikaisin iltapäivällä ja ehti kun ehtikin Nunon kanssa metsälenkille vielä jokseenkin valoisaan aikaan. Mukaan otettiin pitkästä aikaa kamera, joten kuvakimara, olkaatte hyvät. (Kuten kuvista näkyy, Nunolla oli treffit vielä kerran tänä syksynä Osterin kanssa, joten ei - ei sillä ole niin isot korvat kuin te luulette. Kuva-aineistoa todisteena alla.)

Seuraavat pari kuvaa oli tosi tummia, joten pikaisesti vaan "automaattiparansin" niitä. Värit ei oo mitenkään kohdillaan, mutta nyt niistä jotain selvää saa...

^ Äksönii, mä haluun äksönii...

^ÄKSÖNIIII!!!!

Kotona Nunolle oli luvassa kakkua. Tietty. Mitkäs juhlat muka juhlat ilman kakkua ovat?

^Joko?

^ Nams, nams!

Tavaralahjansa Nuno saa perjantaina. Luvassa on täsmäisku Kärkkäisen koiranleluosastolle. Voiko yhdellä koiralla muka olla koskaan liikaa leluja?!? (no wonder, että Nunon koirakamut tietää, että meiltä kyllä leluja löytyy... :))

Kaikenlaisia hyppyjä

2011-10-18T08:05:00.005+03:00

Päivitystahti on ollut hidasta, mutta kyllä me ollaan oltu menossakin, vaikka oli Narunjatke myös sängyn pohjalla antibioottien kanssakin.

Tanssimuuvejaan tyttökoirille esittelevä Nuno huomasi tässä taannoin, että hei, kerrankin mun muuvit tehoaa... Ja vieläpä sellaiseen tyttökoiraan, johon Nuno on aina ollut ihastunut. Tarkempia tietoja voi kysellä Kaisilta. :)

Nuno kävi toisenlaisia hyppyjään esittelemässä viikonloppuna hyppytekniikkakurssilla. Nunollahan ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia hyppyjen kanssa, ei niiden maxihyppyjenkään, mutta koska Narunjatketta on itseään on arveluttanut hypyttää tuollaista kirppua maxihyppyjä, on treeneissä menty mediesteillä. Ei sen hypyistä ole aiemmin muiltakaan tullut sanomista, mutta silti... Nyt kun aukeni hyvä tilaisuus kuulla asiantuntevampaa tahoa Nunon hyppyihin liittyen, ilmoitin meidät hyppytekniikkakurssille. Toki toivon, että siitä vielä medi joskus uusintamittauksella saataisiin, kun se on niin hirmu pienestä kii.

Viikonlopun aikana ehdittiin tehdä perusharjoituksia ja mm. kasvavaa sarjaa ja etäisyyden ja korkeuden arviontia sekä alastuloharjoitusta. "Tuomioksi" tuli, että Nuno hyppää vesikoiraksi oikein hyvin. :) Etäisyyden arviointi on luontaisesti Nunolla hyvä. Mitään syytä, miksi Nuno ei voisi hyppiä maxihyppyjä ei löytynyt. Ohjeeksi maxihyppyjen osalta saatiin, että jatkossakin koira pidetään hyvässä kunnossa ja ylläpidetään sillä oikeaa hyppy- ja alastulotekniikkaa. Voimaa ei Nunolta kuulemma puutu, että siihen ei esteiden suorittaminen ainakaan kaadu. Ratatreeniä voidaan tehdä mediesteillä, kuten nyt ollaan tehtykin ja sekaan laittaa johonkin kohtaan yksi maxihyppy. Kyllähän tämä viikonlopun anti helpotti Narunjatkeen mieltä noiden maxihyppyjen osalta.

Hyppytekniikkakurssilla oli paljon sellaisia seurakamuja, jotka eivät olleet Nunoa aikaisemmin nähneet. Kaikenlaisia kommentteja Nunosta tuli, mm. "Onpa se energinen" ja"Onpa se ihan hiljaa tuolla odottamassa". Nuno myös käytti kaikki mahdolliset tilanteet hyväkseen ja kävi keräämässä saatavilla olevat rapsutukset. Ikävää oli taas kuulla ihmisten huonoja kokemuksia vesikoirista (oli tullut purruksi). Kyllä mä oon niin onnellinen, että tuon pusukoneen olen saanut! Viikonlopun paras kommentti tuli kyllä ehkä sunnuntaina Elielinaukiolla, kun Nuno muuttui ihan mulle yllättäin tulli- tai poliisikoiraksi. ;) (kyllä Back on trackilla on mahtava voima, kun virkakoiria tulee tosta vaan!)

Sepon treeneissä ollaan käyty nyt taas lomailutauon jälkeen ja vähänkö toi on ollut innoissaan. Nuno on yrittänyt ehdotella mulle hallille menoa melkein joka päivä, meiltä kun on ihan kävelymatka sinne. Niin ja hallilta kotiin, mälsää, mene sä akka vaan yksikses kotiin, mä jään vielä treenaan, sanoo Nuno. Lisäksi ollaan Katin kanssa treenailtu omalla vuorolla sunnuntaisin.

Ai niin, terveyspuolelta sellaista tietoa, että Nuno kävi näyttämässä silmälääkärille lamppujaan ja eipä niistä mitään löytynyt. :)

Hola, Hola!

2011-09-24T14:19:00.013+03:00

Lomat on lusittu. Tämän kertainen bongausreissu tuotti tulokseksi 7 bongausta. Kennelylituomari sai omaan bongauskorttiinsa 8 merkintää, kun autoverovirastoreissulla oli onnistunut bongaamaan yhden perron, joka Narunjatkeelta siis jäi näkemättä. Värityksiltään bongatut olivat joko ruskeita valkein merkein tai sitten valkoisia merkein. Yksi täysin valkoinen saattoi olla, mutta sen näin vain toiselta kyljeltä, edestä ja takaa, joten ehkä sillä yhdellä sivulla joku musta tai ruskea pläntti saattoi olla. Markkinoilta onnistuin bongaamaan jännän värisen otuksen. Lähinnä nuo merkit olivat se "jännäosuus". Kuvasta huonosti näkyy, mutta merkit olivat myös ruskeat tai sitten hyvin likaiset...

Nunon tuliaiset olisivat kaivanneet oman laukun, mutta koska olimme jo etukäteen lentoyhtiön kanssa määrittäneet laukkujen määräksi ruumassa yksi per nenä, sai pikkuotuksemme vain neljä uutta lelua ja uskoisin, että se on tyytyväinen myös osaan Narunjatkeen omista ostoksista:

^ Eli uudet housut ja kengät agiin. Ensi viikolla sitten nähdään pysyykö Narunjatke näillä pystyssä. Espanjassakaan ei urheiluliikkeissä näkynyt naisille jalkapallokenkiä, mutta junnukoot ovat jees Narunjatkeen jalkaan, joten musta-punaiset paholaiset lähtivät kokeiluun. Sopivatpahan väritykseltään treeniliiviinkiin. Samoin tietty sopii mustat housut. Hyvän treenifiiliksen hankkimiseen auttaa aina tietenkin hyvä musa. Siksipä Narunjatke hankki kokoelmiinsa sekä pääkallokuulokkeet että leppäkerttukuulokkeet. Näistä sitten kajahtaakin treenimusa-kokoelman biisit jatkossa lämppä- ja jäähkälenkeillä. Nunon BOT sai uuden kangasmerkin (ainoa jossa oli Espanjan lippu) ja Superman-merkki mahtuisi kyllä pantaankin.

Reissun ehkä parasta ja mielenkiintoisinta antia oli visiitti susipuistoon Antequerassa. Lobo Park -nimiseen puistoon pääsee tarkemmin tutustumaan tästä. Lobo Park on myös tutkimustila tai -puisto. Suurin osa susista (ei tämän vuoden pennut) ovat yhden henkilön käsinruokkimia pentuina, joten ne eivät stressaa ihmisistä, kuten täysin tottumattomat sudet, mutta toisaalta ihminen ei ole koskaan esim. leikkinyt niiden kanssa, kouluttanut niitä tms., joten ne eivät ole samanlaisia susia kuin muualla eläintarhoissa tms. Me osallistuimme opastetulle kierrokselle puistossa. Hitsit kun olisikin ollut järkkäri mukana... Tyytyminen kännykkäkuviin.

Lobo Parkissa näimme neljään eri susilajiin kuuluvia susia. Timber-susia, Alaskan Tundra suden, Eurooppalaisia susia ja Iberian susia. Puistossa oli myös hybridi, eli koirasusi, joka oli päätynyt tarhalle sen puolivuotiaana kokeiltua asemaansa silloisen omistajansa kanssa. Oppaan mukaan onni oli, että kyseessä oli vielä pentu, vaikka omistajalle sydänkohtaus tästä aiheutuikin. Hybridi on valtavan kokoinen. Älyttömättömän iso otus.

^ Alaskan Tundra, joka kestää pakkasta 70 astetta ja lämpöä 50 astetta. Valtavat tassut. Erittäin uhanalainen laji.

^ Eurooppalainen susi. Yksi eurooppalainen oli aiemmin vierailumme aamuna jouduttu nukuttamaan, koska sen suuta oli jouduttu operoimaan. Tämä nuori uros oli vasta heräilemässä uniltaan. Ainoastaan tuo kuvassa oleva nuori narttu, sen täyssisko, oli suhteellisen lähellä heräilevään urosta. Loput olivat ylempänä rinteessä. Koska sudet eivät tajua nukuttamista, vaan yrittäisivät mennä tökkimään nukutettua tarkistaakseen onko ko. susi kuollut, oli puistossa yksi työntekijä vartioimassa heräilevän suden turvallisuutta vaahtosammuttimen kanssa. Jos muut olisivat päässeet toteamaan "että kuollut se on" olisi se ollut kohtalokasta nuorelle urokselle.

Iberian sudet olivat hauskoja tapauksia. Tämä kesänä Iberian susille tuli 3 pentua. Pennut olivat 4 kk ikäisiä. Niitä ei ole lainkaan käsinruokittu, mutta koska muu lauma on, ne suhtautuvat ihmisiin kuten muutkin.

^ Onnistuu ne kielikuvat susiltakin... :)

^ Onko vähän kaunis? Vähän noi sudet oli hienoja!

^ Niin oliks sulla meille jotain biffii???

Oppaalla oli oma sakemanninsa kierroksella mukana. Ei pelännyt susia yhtään, mutta kun kysyin asiasta, niin luonnossa tilanne saattais olla toinen... Aidan takana on turvallista ja koira oli koko ikänsä asunut puistossa. Koira oli vuoden vanha ja siis vielä kakarakin.

Nunoa oli tietty reissussa ikävä. Ikävää lievensi esim. tämä kännykässä oleva video:

Tilastoja ja hakusanoja

2011-08-17T08:19:00.017+03:00

Narunjatke vilkuilee aina välillä ihan mielenkiinnosta blogin tilastoja ja hakusanoja. Yleensä tänne ollaan päädytty jollain versiolla nunonen-nenusesta eli nunonen-nenunen, nunonen nenunen tms. Lisäksi jotkut ovat päätyneet blogiin jollain versiolla virallisesta nimestä (välillä lainausmerkeissä, välillä yhteenkirjoitettuna tms). Eli Nuno = Beso Bocan Atrevimiento. Sama mies tai koira kummankin nimen takana. :) Tuolta oikealta sivupalkista varmaan olettekin huomanneet, että rakkaalla on monta nimeä. Uusin ja listasta puuttuva taitaa olla muuten Nenutzi tai Nenutzi-Penutzi... Blogin otsikolla tai jollain versiolla siitä tänne on myös löydetty.

Blogiin on päädytty edellisten lisäksi myös mm. seuraavilla hakusanoilla: perro nuno luonne, älli ja nera, heinäseiväs jne. Tässäpä nyt koostevastauksia:

Heinäseiväs löytyy blogista tästä tekstistä. Ei tainnut olla ihan mitä haettiin, tai mistä mä tiedän. Nunosta heinäseiväs olisi käynyt heittokepistä. Piti huomauttaa ettei sitä saa ottaa.

Älli ja Nera taas lenkkeilivät kerran meidän kanssa Kasiksessa.

perro nuno luonne: luonteesta on pitkin blogia. No Nuno on Nuno :D Tässäpä jotain: Mun pieni pusukoira, joka pussaa tutut ja tuntemattomat. "Kun vaan joku rapsuttais, tai leikkis mun kaa..." Kainaloinen, sylikoira. On mielellään kaikessa mukana nokkansa kanssa. Sukkavaras. Aina valmis partiopoika ja syttyy sekunnissa. Tekee hirmu mielellään kaikkia kokeiltuja lajeja. Tekee mm. agia myös muiden kanssa kuin minun. Energinen ja pilke silmäkulmassa koheltava keppostelija. Nunon kanssa on helppo kulkea oikeastaan missä vaan, Helsingin keskustassa, julkisissa kulkuneuvoissa tai metsäpoluilla. Ei hajoa, jos pidetään lepopäivä, mutta toisaalta mm. eräs kaverini, jolla koiria, on sanonut ettei jaksaisi noin paljoa tekemistä vaativaa koiraa.

Ei vaikuta kovinkaan riistaviettiseltä eikä välitä muista eläimistä. Tykkää kuitenkin käyttää nenäänsä eikä siivet ainakaan aiheuttaneet kauhistusta. Noutaa mielellään ja uinti on toinen lempilaji agin lisäksi. Ahne. Aika äänekäs, vaikka koulutuskysymys mielestäni eli huonosti koulutettu, kun ei asuta kerrostalossa. Vahtii siis omaa reviiriään äänekkäästi. Toisaalta esim. naapurin pikkuräksyt (4 kpl) huutamassa aidan takana ei saa Nunosta mitään irti. Helposti motivoitavissa leluilla ja nameilla tai ylipäätään yhdessä tekemisellä. Tykkää yleensä kaikista koirista ja leikkii mielellään muiden kanssa. Fiksu ja nopea oppimaan. Tuomareilta tullut kommentteja erinomaisesta tai miellyttävästä luonteesta, kontaktinhakuisuudesta jne. Omaa myös omaa tahtoa ja ei pienestä hätkähdä.

Back on track verkkoloimen koko: Nunon BOT verkkoloimi on kokoa 52 cm muistaakseni... Rinnan alta selän päälle tulevaa osioo sai lyhentää sekä kiristysnauhan mahdollisimman pienellä.

huulirasvahylsyjä: nettikaupoista saa. Omani olen tilannut Jenkeistä ja muistaakseni Pienestä tuoksukaupasta.

Siuntioonkin kohdistuvia hakuja on ollut useita:
Siuntio juhannus: juu Siuntiossa ollaan vietetty juhannusta kerran jos toisenkin...
Siuntio ralli: ei mitään aavistusta
Siuntio maatila: kai niitä siellä jossain on, kun on peltojakin
Siuntio uimaranta: kannattaa käyttää jotain karttapalvelua apuna, en osaa auttaa

Barbet vs. perro: katso edellisen postauksen video... ;)

leukaparta: Tätäkin Nuno on kokeillut. Todistuaineistoa täällä.

villakoiramix: Nuno tuntee Roopen. Roope on villakoira x labbis.

Näitä hakusanoja on paljon enemmänkin ja varmasti monta hauskaa on mennyt ohi. Harmillisesti tuolta blogin tilastoista vaan näkee vain osan menneistä.

Valoa elämään

2011-08-07T13:47:00.026+03:00

Wikipedia sanoo Ledistä seuraavaa: LED (engl. Light-Emitting Diode) eli loistediodi, hohtodiodi tai ledi on puolijohdekomponentti, joka säteilee valoa, kun sen läpi johdetaan sähkövirta.
^ Hmm, tuollainenko se Ledi onkin?

Kun barbet Luca lähti hakemaan itselleen avoimen luokan ykköstuloksen Mejästä, tuli barbet Ledi meille viikonlopun viettoon. Meillä Lediin ei johdettu suinkaan sähkövirtaa, vaan valoa elämään saatiin ihan sillä, että Nuno kävi karjumassa Ledin korvaan ja pyytämään leikkimään niin monta kertaa, että Letku Letkeällä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin leikkiä Numppasen kanssa. :)

Videonpätkä Nunon ja Ledin kohelluksesta löytyy täältä. Tuossa videossa Ledi on juuri tullut meille. Meno jatkui tuosta aina vaan yltyen koko viikonlopun, joten olettaa voinette, että tylsää ei ollut... :)

Narunjatke velvoitti pojat myös välillä vähän mallinhommiin. Nähtävästi kanapalkka oli ihan suosittu.

Poikien leikkejä tuli myös videoiden lisäksi ikuistettua kameran muistikortillekin. Tässäpä vähän tällaista liikkumatontakin kuvamateriaalia:

Nuno opetti Ledille myös Narunjatkeen jallitustaitoja. Kurssi nimeltään Jallitus A1 sisälsi puistojallituksen alkeet. Eli kuinka jallitat Narunjatkeen puistoon:

^ Okei, yks posekin, kun sillä kännykällä siinä kerran heilut.

Kurssi nimeltä Jallitus A2, sisälsi sitten Narunjatkeen jallitukset metsäpoluille. Käytiin kiertämässä ihan uusiakin polkuja. Poikien kanssa oli ylipäätään helppoa kulkea, vaikka hihnat olivatkin hieman eri mittaiset. Hassut urokset vaan, kun toinen nostaa jalkaa, niin toinen tunkee päätään sinne alle. Tähän loppuun vielä yks pakollinen posetus. Ottakaas pojat sellainen malli-ilme!

ps. Jallituskurssien lisäksi Nuno opetti Ledille kyttäyksen alkeita Näin vahdit ikkunassa -kurssilla.

Nuno fyssarilla

2011-07-22T07:51:00.003+03:00

Nuno kävi näyttämässä itseään fyssarilla. Mitään varsinaista syytä meillä ei ollut, kunhan käytiin perustsekkauksessa. Ensin saatiin Nunon kanssa pyöriä pihassa kuten näyttelyissä konsanaan ja sitten vielä väärään suuntaan ja hitaasti. Liikkeet olivat ok, myös hiiiiiitaaaasti mentäessä.

Sisällä Narunjatke heti kyseli kaikkea ja miltä se koira tuntuu. No joo, koiraa oli ronkittu max. 1/8... :D No mutta siinä sitten juteltiin kaikesta ja lopputulema oli, että hyvät on lihakset, koira tasapainoittaa itseään hyvin ja mitään ihmeellistä ei koirasta löytynyt. Pikkaisen oli jumia yläselässä, mutta ranka liikkuu jees. Mä olin jo valmistautunut saamaan kaikenlaisia jumppaohjeita, vaikka mun silmiin toi koira olikin ihan ok. Mutta hyvä, että nyt tuli varmistus sillekin. Jumppaohjeita tai muutakaan erityisiä treenejä ei saatu.

Hyviä vinkkejä kuitenkin sain siinä mielessä, että joskus voisi hidastaakin. ;) Eli normaalien metsälenkkien aikana voisi laittaa koiran hetkeksi hihnaan ja mennä etananvauhtia metsässä. Tämä tehoaa syviin lihaksiin. Ja lupa on jatkossakin laittaa Nuno kiipeilemään kaatuneiden puiden rungoilla ja laittaa se kannonnokkaan killumaan. Tekee hyvää nuokin.

Nuno valutti tässä kerran verta myös purkkiin ja ne veret lähtivät jonnekin. Mikään vampyyri ei niitä saanut, koska takaisin tuli tieto, että TGAA on edelleen negatiivinen ja kilppariarvot ovat viitearvojen sisällä. Jee tällekin. :)

Cuidado con el perro

2011-07-11T18:16:00.012+03:00

Nyt tulee yritys saattaa blogi jokseenkin ajantasalle. Siinä ehkä kuitenkaan onnistumatta... Mutta koitetaan. Nunon juhannus Keski-Suomessa oli jokseenkin tällainen:

^ Heittoihin saa lisää pituutta, jos laittaa narun jatkeeksi. Onneksi sentään Narunjatke henkilökohtaisesti säästyi järveen nakkaamiselta.

Uudet lenkkipolut ovat tarjonneet kivaa vaihtelua. Meiltä on helppo kurvata metsälenkille ja vaihtoehtoisia reittejä on kivasti. Hyttyskarkoite on kyllä ollut pop. Narunjatkeen jalkakin on selvästi tykännyt hiekkatiestä ja metsäpoluista kovan asfaltin sijaan. Metsän läpi pääsee kätevästi treeneihin. Puoli tuntia suuntaansa, oiva lämppä ja jäähkä. Tosin viime viikolla totesin, että eihän tämä mikään lämmittely ole, tämä on kuumennus. Tai näin siis ainakin mulle, Nunolle se oli lämppä ja virtaa riitti treenata.

^ Metsän korkeimmalla kohdalla on hienot kalliot.

^ Tällaistakin ihmettä ollaan ihmetelty useamman kerran. Kooltaan tuo on valtava.

Pihalle Nuno on saanut tänä kesänä parannellun version "kesän parhaasta ostoksesta". Kooltaan uusi allas on isompi kuin entinen ja altaan pohjalle sijoitettu matto on ainakin toistaiseksi suojannut pohjaa sen verran, että reikiä ei ole tullut.

^ Tuima tuijottaja ihmettelee, että milloin tää oikein on täynnä vettä. Milloin tää allas oikein valmistuu?!

^ Nyt alkaa näyttää ja tuntua paremmalta ja kosteammalta. :)

Lupasin sen A-estepostauksen yhteydessä muistaakseni esitellä Nunon hienot hyppyesteetkin. No alla pari kuvaa, jotka ovat nappaistu jo ajat sitten. Noi esteet ovat kyllä huiput, samoin A-este! Täytyy sanoa, että on se viikon kestänyt rimankannakkeiden hiominen autokatoksessa kannattanut. ;)

^ Hääh, mä mitään haluu poseerata esteiden kanssa, mä haluun hyppiä!!!

Nuno on ottanut itselleen entistä vahvemman vahtikoiran roolin. Ei meille pääse ilman ilmoitusta. Espanjan tuliaisina saatu keraamiikkalaatta siis tulikin oivaan osoitteeseen. Tuohon vielä kehykset ja oveen kiinni. :)

^ Saattaapi olla, että pusukone ei noin pitkälle mene, mutta espanjankielisen tekstin vuoksi, kuva on hyvä olla olemassa kielitaidottomia varten.

Jos en ole vielä kertonut aiemmin, niin Nuno osoitti oikein hienoja vahtikoiran elkeitä heti pari viikkoa muuton jälkeen. Ei luovuttanut ja sai Narunjatkeen herätettyä ja ikkunaan ja paljasti pihalla hiippailevan miehen taskulamppuineen. Tyyppi paljastui lopulta naapurin sedäksi (mitä ihmettä silti oli tekemistä keskellä yötä taskulampun kanssa meidän pihalla?!), mutta hienosti Nuno siis ilmoitti asiasta eikä luovuttanut, vaikka sanoinkin, että riittää jo. Kennelylituomarin taistelumoodi jäi nyt oikeaa äksöniä vaille, mutta on siinä mulla kaksi suojelijaa, jotka laittavat tunkeilijat kuriin. :)

Sinne se menee ja sieltä se tulee, kiinni sitä ei saa...

2011-06-28T08:27:00.019+03:00

Hui, kun päivitykset laahaa perässä... Nuno ja narunjatke saivat taas kunnian osallistua leirille (tämä oli jo toukokuun lopussa...). :) Huisan kivaa oli, vaikka huomasikin, että narunjatke ei ole aikoihin käyttänyt järkkäriään, siispä kuvasaldo oli yli 2000 kuvaa yhtenä viikonloppuna, mutta laatu ei päätä huimannut.

Leiri ohjelmassa oli paljon kaikkea, mutta Nuno ja narunjatke lähinnä keskittyivät agilityyn, rally-tokoon, käsityöihmeeseen, leirikisailuun ja yleiseen hengaamiseen sekä niiden kuvien räpsimiseen. Agilityssa koulutusta saatiin Timo Rannikon johdolla. Mulle ei selvästikään sovi se, että näen ratapiirrustuksen edellisenä päivänä. Nimimerkillä: "katseli ko. piirrosta muutaman minuutin, laittoi Sannalle pyynnön penturyhmään siirtämisestä sieltä 3-luokkalaisten seasta ja kun siihen ei suostuttu, keräsi kauhua rataa kohtaan ihan liikaa..." Mutta hyviä huomioita ja taas tiedostin kuinka vaikeaa on mulle liikkua taaksepäin ja silti ohjata koiraa. Muutama loistava kohta ja oivallus. Jee!

Käsityösaralta punottiin patukoita ja narupalloja urakalla. Päiviltä saatiin pallot (kiitos vaan!) ja Tiinalta porakone. Hyvin sujui punonnat. Pahoittelut Jade ja Tiina, mutta se oli vain kerran kirpaisu! ;)

Nunosta yritin sunnuntaina ottaa kuvia ja koska putket nyt sattui olemaan helppoja ohjata, vaikka itse olikin maantasossa kameran kanssa, niin tässäpä kuvakokoelma nimellä "sinne se menee ja sieltä se tulee..."

Miksi mun pitää pujotella näillä väärän välisillä kepeillä, kun sulla on se kamera, kun mun pitäis poseerata... Juu ei siis ollut hyvä idea laittaa Nunoa yksinään pujottelemaan kuvaavaa narunjatketta kohden kepeillä, joiden välitys ei ollut säännönmukainen:

Helpotettu kuvatehtävä. Etsi Nuno? Helpotettu siksi, että kuvassa vain aikuiset koirat ja niistä muutama puuttuu.

Mutta oli leirillä ihana pentuekatraskin:

Terkkuja vielä kämppiksille Tiinalle, Moccalle ja Monalle sekä Maijulle ja Hipille! Nuno kohteliaana antoi tyttöjen olla rauhassa eikä yrittänyt liikaa käydä vikittelemässä kämppiksiään. Saunaan Nuno karkasi huoneesta ja kun muut eivät sitä onnistuneet ulos saunalta heittämään, niinpä yllätykseksi huomasin istuvani kotoisan tuttuun tapaan Nuno vieressä ylälauteella. ;)

Kiitos Sanna ja Kaisi vielä kerran leirin järkkäämisestä! :)

Kovasti sua me odotetaan... tuu jo kotiin!

2011-05-24T13:43:00.015+03:00

Kyllä isä osaa! :D Arvatkaas vaan pysyvätkö narunjatke ja Nuno enää nahoissaan, kun nämä kuvat näkivät?! Tuu jo kotiin A äläkä leiki enää Nuuskun kaa! :D

Koska kuvissa olevat tekstit näkyvät huonosti näin pienissä kuvissa, niin alla ne esiinkirjoitettuina...

^ Olen A-esteen virallinen KV-tarkastaja Nuusku. Helppoa eikö totta.

^ Kontaktikin osuu näin hyvin alueelle. Nuusku

^ Mikähän, kun rupes perä painaan. Oliskos esteen kulman muutos kilpakuntoon. Huh. Nuusku

^ Tämä jyrkkyyshän vie nenälleen. Nuusku

^ Taidan irtisanoutua näistä testeistä, huh, NUNO hoitakoon puolestani. Terv. Nuusku

Kaikki tämän postauksen kuvat (C) E. Virtanen. Meillehän on jo kotiutuneet hurjan hienot hyppyesteet (4 kpl). Kiitos niistäkin menee samalle taiturille! Kuvia tulossa niistä kunhan tässä kerkee...

Kevättä rinnassa

2011-04-11T11:41:00.005+03:00

Mä olen muuttanut. Heti tiesin tän paikan omakseni. Harmitti oikein, kun noi alkuunsa kävi lätkimässä vaan jotain vaaleaa väriä seinille ja mä en saanut tennispallojen kanssa auttaa (niitä palloja kummasti löytyi autotallista useita, autotalli onkin mun yks uus suosikkimesta) ja sit sen lätkimisen jälkeen lähdettiin sinne Itään nukkumaan. Tää uusi kämppä kaikuu hyvin, juu-u oon testannut useammankin kerran, ja täällä on hyvät ikkunat tarkkailla lähitienoota. Narunjatke sanoo, että musta tulee vielä tienoon okt-kyttääjä.

Tänne myös löytyi kaikki ne vanhat huonekalut ja vähän uusiakin. Hassuin noiden ostos on kyllä ollut nuo uudet sängyt, kun ne liikkuu ylös ja alas. Mutta siinä Kennelylituomari oli kyllä tosi fiksu siellä kaupassa, kun oli Narunjatkeelle todennut, että otetaan noi 105 leveet sängyt, niin Nunokin mahtuu nukkumaan. ;) Nyt on sit tilaa ja kertaakaan en oo sen takia sängystä tippunut.

Alakerrassa on autotallin lisäksi aika magee kylppäri. On siellä saunakin ja hyvät löylyt oon siellä jo ottanut. Narunjatke ei vaan oo oikein ollut innostunut mun syrjäkareiluista ylälauteella, kun sen mielestä siellä vaan istutaan tai maataan. Mut siitä suihkusta, vaikka noi siitä tykkääkin, mä en oikein perusta. Mutta arvatkaas mitä, siellä on sellainen iso amme, joka kuplii! Toi narunjatke aatteli yks lauantai agitreenien jälkeen ottaa siellä rentouttavan kylvyn, mutta mä tein lopun siitä pelistä! Laitoin etutassut sen ammeen reunalle ja huusin sen korvaa niin paljon, että ei sen auttanut kuin viedä mut eka suihkuun ja sitten pääsin kans ammeeseen. Vähän liian lämmintä vettä mun makuuni ja uida ei mahtunut kunnolla. Ne kuplat oli kyllä ihan jees! Se teki kerran kokeen myös niin, että meni tyhjään ammeeseen, huusin sille siitäkin. Mä haluan myös osallistua ja uida!

Piha on ollut mun ykköskohde. Siellä on keppejä ja lumihanki, kaikkea siis mitä pikkukoira voisi siis kaivata. Mä oon kuullut myös huhuja edelleen niistä agiesteistä, joten ehkä mulla on kesälläkin jotain muuta puuhaa kuin kaivaa tuon yhden kukkapenkkejä...

Toi teki mulle uuden kevätkampauksen, kun ei ollut missikisoja buukattuna. Oli mulla kyllä hirmu magee rotsi, että ihmettelin kovasti ettei ton sydänjuuria riipaissut ja itkettänyt leikata niitä naruja. Mut hyvä, että leikkas, nyt ei oo kuuma eli pystyy loikoileen takkatulen ääressä!

^ Koko maailmassa hyvin harvinainen rotu: Espanjan Lohikäärmeenharja. Tiettävästi sukupuuton partaalla, tuhoutumiselta voi estyä vain rikkomalla trimmerin.

Lumisia riemuja ja aukinainen korva...

2011-02-28T14:21:00.039+02:00

(taas tuo julkaisuaika pielessä, kun avasin tän tekstin ma...)

Viime treeneissä kävi ikävä tapahtuma, jollaista en toivo kenellekään muulle. Oltiin Nunon kanssa tekemässä muutaman esteen ratapätkää ja Nuno oli pujottelua lopettamassa (sivuhuomautuksena, että oli muuten tosi mahtava pujottelu). Takaani kuulin kiljuntaa ja samassa sitten Nunon kimppuun syöksyi malikka. Kamala rähinä ja sen sekunnin, kun siirryin koirien viereen, mietin, että uskallanko mennä käsineni väliin. Koska huutamani EI ja IRTI eivät tehonneet mitenkään, päätin uskaltaa (= mun koiria ei edellenkään purra, oon mä ennenkin mennyt väliin, vähän vaan on ollut eri kaliberin vastustajat) ja tartuin sitä toista koiraa niskasta kiinni. Tässä vaiheessa toisen koiran omistajakin ehti hallin toisesta päästä paikalle. Onneksi toinen koira irrotti otteensa Nunosta.

Eihän siinä sitten auttanut kuin alkaa vammoja tarkastelemaan. Onneksi sain todeta, että suht pienillä vammoilla selvittiin, vaikka mun mielestä nämäkin ovat jo ihan liikaa. Nunolla oli toinen korva auki, mutta hammas ei kuitenkaan ollut mennyt korvan läpi vaan pitkä haava, josta tuli paljon verta. Niskassa hampaista mustelmat, mutta ei onneksi verta vuotanut. Onneksi Nunolla on 4 kk turkki, joka varmasti suojasi osaltaan.

Vammoja mentiin parempaan auringonvaloon arvioimaan hallin ulkopuolelle. Nunon verta oli käsissäni vaikka kuinka, ja kun juomavesi ei riittänyt käsien pesuun otin lunta käsiini peseäkseni ne lumella. Nuno taas tuli heti kysymään, et hei, heitetäänks nyt lumipalloja. Heti tapahtuman jälkeen, kun olin Nunon tarkistanut, mentiin sisään takaisin ja syötiin hallilla nakkeja ja muita nameja ja otin pari estettä vielä. Ei näyttänyt Nuno olevan moksiskaan. On se ihanan järkevä otus! Treenikaverikin sanoi, että on se sen verran kova, että ei jäänyt kaiveleen. Uskoisin kyllä, että ko. koiraa, jos enää edes tavataan, Nuno pitää silmällä. Narunjatkeelle jäi selvästi suuremmat traumat tapahtuneesta kuin koiralle.

Kotimatkalla huomasin omassa kädessäni pienen verinaarmun (en tiedä mistä tulleen, sillä treenireissulla kuitenkin). Nyt olen tässä muutaman päivän odotellut jotain supervoimia, koska sitä Nunon verta oli tosiaan samoissa kohdin, mutta eipä näy. Afroa en kyllä toivoisi ja luonnonkiharuutta on jo. Mutta sellaisen Nunon aginopeuden tms. voisin kyllä ottaa... Ei varmaan kannata vielä miettiä sopivaa supersankariasua ja -nimeä?

Haavaa on nyt hoideltu ja muuten Nuno on oma itsensä. Hirmu hyvin tuo antaa kaikkia hoitotoimenpiteitä itselleen tehdä, mutta eipä niistä ole ollut ennenkään tarvetta keskustella. Hihnalenkit sucks mun mielestä nyt tosi pahasti mustelmaisen niskan takia, mutta en mä tuota mihinkään koirapuistoonkaan voi viedä. Muita paikkoja ihan lähellä en tiedä, missä pitäisin tuota irti. Valjaat ovat muuttolaatikoissa uudessa kodissa ja me vielä täällä väliaikaisessa.

Jotta koko postaus tuon supersankarivälikevennyksen lisäksi ei menis ihan negatiiviseksi, laitan tähän alle kuvapläjäyksen jäällä iloitteluista. Kolme kuvaa on toissa viikonlopulta, kun oltiin jäällä nykyisen majapaikan lähistöllä Helsingistä ja muut kuvat Siuntiosta sunnuntailta.

^ Koskaan en oo sukeltanut. En järveen, mereen tai lumihankeen...

^ Ai oon vai... Ehkä mä oonkin. Useasti! :D

^ Ota kiinni jos saat! Porhallus, porhallus... (kuva Helsingistä, etenkin tää kannattaa ihan ilmeen takia klikata suuremmaksi...)

^ Joo, toimii tää uus lelukin.

^ Niin kai mä oon kertonut, että juokseminen (jäälläkin) on pop!

^ Prööt vaan sun poseerauskuville! (Helsingistä)

^ Sit tää noutais tällaistakin lelua... (Helsingistä)

^ Liikkuva koira ei sammaloidu vai miten se meni?

Niin ja Narunjatke sai blogiinsa päivitettyä uusimmat pannat...

Uintii, aksaa, kyllä tää koira jaksaa...

2011-02-11T15:19:00.019+02:00

(Tuohon tuli väärä julkaisuaika, älkää hämääntykö. En osaa muuttaa sitä...)

Yks ilta näytti lupaavasti siltä, että toi narunjatke muisti mun yhden lemppariharrastuksen. Se pakkas kassiin pyyhkeitä, uimaleluja, kameran, vaihtovaatteita itselleen jne. Näytti siis lupaavalta kovinkin. Riemuhan siitä mulle repes, kun päästiin Hyvinkäälle! :) Uimaan siis!

^ Et muuten vie mun lelua...

^ Huh, ei ottanut sitä...

Meitä oli vesikoiraporukka kasassa. Oli Luca ja Ledi ja naiskaunetta edusti Jade ja Viivi. Mä kyllä näin vaan altaan. Joku edellisen porukan koirista pissas siihen altaan ulkopuolelle ja Ledin uintiope ja toinen työntekijä siivos siinä niitä juttuja ja käskivät pitää vielä koirat kiinni. Siinä mä sit seisoin rampin reunalla ja ulvoin altaaseen pääsyä. Heltyi sit se uimaope ja sanoi: "Päästä vaan se irti, ei se kuitenkaan mee muualle kuin altaaseen..." :) Oikeassa oli. No olinhan mä jo viritellyt äänijänteitä heti siitä lähtien, kun kylpylään pääsin sisälle.

Sit lopuks se uimaope totesi, kun mä vielä kuivauksen jälkeenkin hinguin sinne altaalle, että hän tietää kaksi muutakin yhtä hullua koiraa kuin mä! Vähänks olin ylpee hullun uimakoiramaisterisen tittelistä! :D

Jotta toi narunjatke ei leviäis enempää kuin sen on ihan pakko, niin mä oon käynyt juoksettamassa sitä kentällä ihan säännöllisesti. Varmaan sen armottoman juoksemisen seurauksena se on mm. "vetänyt mua nenästä":

Sit mä oon käynyt moikkailemassa kavereita. Uusia kamuja mä oon saanut mm. pikkuveli Toffesta ja Tarasta. :) Muutama päivä sitten mä näin narunjatkeen mielestä tosi söpön samojedin pennun. Sillä oli ikää vaan 8 viikkoa. Kovasti mä oisin leikkinyt sen kans, mut se ei oikein uskaltanut. Narunjatke osti mulle sen uuden BOT-loimen ja tuunasi siihen vähän kangasmerkkejä ja koristenauhaa. Oon nyt tosi katu-uskottava. Vaikka mun poropanta sydämineen kuulemma syö sitä vähän. Mut vaan ihan vähän... kai? Narunjatke on myös tehnyt muutaman uuden pannan, josko se sais joskus kuvat tuonne toiseen blogiin niistä. Ja tekis mulle jo uuden pannan! Sinisen!

Minä täällä taas moi!

2011-01-26T09:54:00.005+02:00

Minä täällä taas moi! Arvatkaas, noi narunjatkeet on tulleet ihan hulluiksi. Ensin ne kärräs melkein kaikki meidän kamat jonnekin isoon autoon ja veivät ne jonnekin. MINNE??? Sitten ne nukkui patjalla ja siivosivat hulluna ja veivät loputkin kamat sinne samaan autoon. Kun oli siivottu ja siellä kotona ei ollut enää mitään muuta kuin minä, vei toi narunjatke mut kävelylle ja sanoi, että laitas viimeiset faksit meneen.

Mä pääsin sinne ison auton etupenkille ja sieltä oli hyvät näköalat, mut koska maisemat oli tutut, niin mä päätin vähän lepäillä. Osa sen viimeisen kuorman kamoista tuli meidän mukana ja nyt me ollaan jossain idässä. Niin ne sanoo. Tää on vähän kumma paikka, kun ei täällä oo edes mun omaa sohvaa, mattoa tai sohvasänkyä. Ja lelujakin on vaan rajoitetusti ja mun herkkukaappiakaan ei löydy mistään. On niillä täällä mulle vilttejä ja ruokakupit jne. että jotain omaa sentään. No ihan hyvin mä täällä oon viihtynyt silti. Mua vaan ihmetyttää, että minne se iso auto katosi, niin ja ne tavarat. Mitähän muuten tarkoittaa väliaikainen? Ja sit omakotitalo ja piha? A-esteen ja hypyt mä oon ton puheista bongannut myös. Muutetaankohan me taas? Ehkä Sporttikoirahallille tai jollekin muulle hallille? Ei noista ota selvää...

Jouluna olin Keski-Suomessa. Siellä oli tosi kivaa. Joulupukki tosin toi mulle vaan ihan liian vähän lahjoja (= yksi lelu, 3 pakettia hodariluita ja 2 nauravaa nakkia), mut sit tuo narunjatke kuiskas mun korvaan jotain jostain omasta A-esteestä, pujottelusta ja hypyistä, joten saa nyt nähdä saanks mä sit jotain lisälahjoja joskus, jotka joulupukki vaan nyt jostain kumman syystä unohti tuoda kuusen alle jouluksi.

Joulun jälkeen tuli sit taas uusi vuosi. Arvatkaas miten mä juhlin? No parhaalla tavalla tietenkin eli agilitya treenaamalla! Mulla oli ainakin yhtä räjähtävä vauhti radalla kuin raketeilla. Hallin naapurustossa olivat vähän kiertäneet lakia ja aloittivat sen ammuskelun jo ennen kuutta, mutta varmaan vaan juhlistaakseen mun maaliintuloa! Ja sit treenien jälkeen mentiin Siuntioon. Sen ihan uuden vuoden mä aloitin lumikasojen kunnostuksella. Niitä piti vaan vähän kaivella. Jostain syystä toi narunjatke ei ilahtunut siitä, että mä kaivoin heinät ja nurmet esille. Mikähän siinäkin oli? Ne rehut lensi niin kauniisti ympäri pihaa ja hankea. Niin ja toivottavasti se ei kuvittele, että mä ottaisin minään lahjana sen uuden Back On Track verkkoloimen, jonka se sanoi tilanneensa.

Tolla Narunjatkeella on kuvia kyllä muistikortilla, mutta se ei vaan saanut niitä koneelle ja saati sitten tänne blogiin asti. Mun täytyy varmaan haukkua sille vähän, jos sit jotain tapahtuisi. Sitä se (ja mäkin kans) on harmitellut, että olisipa joskus aurinkoinen sää viikonloppuna ja ei miljoonaa pakkasastetta, niin se vois ottaa sen kameransa ja lähtee mun kans kunnon kuvausreissulle. Se teki mulle muuten kivan joulupannan, poroja ja punaista. :) Nyt se vois tehdä taas uuden, vaikka kerrankin sinisen.

^ No nyt se Narunjatke sai sentään Mairelta kuvan musta, kun kävin moikkaan täs kerran Pipiä ja Pöpiä, niin ei oo ihan kuvaton blogi. Terkkui vaan Mairelle! :)

Kuvitettua päivitystä

2010-11-21T20:39:00.029+02:00

Pieni miekkosemme vietti synttäreitä männä viikolla. Synttärisankarille piti toki tehdä kakku (maksalaatikkoa, nakkeja ja kurkkua) sekä hankkia 5 lelulahjaa ja Kennelylituomarin yksi lelu lisää sekä pussillinen koirankeksejä. Synttärisankari taisi olla aika tyytyväinen... Paitsi Nunosta alkuun olisi saanut valokuvaaminen jäädä ja kakun kimppuun hyökätä suoraan.

^ Eikö jo saa ottaa?

Koska kakkua on tullut vedeltyä, on Nuno aloittanut uuden liikuntaharrastuksen. ZUMBAN! Kuvien laatu ei näissä päätä huimaa, mutta asennot ovat niin makeita, että pakko laittaa esille.

No okei, ei se Nuno ihan tuosta noin vaan ole alkanut zumbaamaan, mutta pallozumbaamaan kylläkin...

^ Zumbaamaan pystyi Jyväskylässäkin, vaikka siellä jo satoi lunta paljon aiemmin kuin kotona. Uuden putken hankkiminen on kannustanut ottamaan kuvia, mutta ihan sinut putken kanssa en vielä ole. Alla kuitenkin jotain harjoitelmia. Nuno parka, aina saa olla kuvauskohteena...

^ Kaverikuvassa Luca ja Nuno

^ Vastavalolla leikittelyä...

^ Yhääh, tää keppi maistuu pahalle!

^Leviathan

Ai niin, pantojakin on taas tullut tehtyä, mutta jatkossa pannat ja muut koirille tarkoitetut vermeet, joita teen, päivittyvät tuonne mun toiseen blogiin.

Kirje Nunolta

2010-11-15T16:21:00.009+02:00

Toi narunjatke on ollut tosi huono päivittämään tätä mun blogiani! No onneks se taas antoi näppiksen mun hallintaan ja mä edes pääsen tänne jotain päivittämään. Mulla menee jees. Oon syönyt hyvin ja lenkkeilly ja harrastanut. Vaikka tolla onkin ollut kaikkia juttuja ettei se siksi oo tänne muka ehtinyt, niin onneksi sillä on ollut kuitenkin selvää se, että mä tuun ykkösenä ja mun harrastukset ja menot eivät oo kärsineet. Oon aika hyvin kouluttanut tuon vai mitä? Ja sit mä oon tuijotellut takapihalle olohuoneen ikkunasta ylenpalttisesti. Noi ei tajuu miks mä tuijottelen, vaikka yöt läpeensä takapihalle, kun ei siellä oo mitään liikettäkään, mutta hei kamoon, ne ei ookkaan mä. Mulla on omat hommani!

Me oltiin tässä agitreeneissä ja mun pitkä letti vaati taas kaikenlaisia pinnejä ja kun mä sain aikaiseksi useamman hukattua putkiin, toi narunjatke päätti tehdä asialle jotain. Onneks se ei ihan lämmennyt Savikon Sepon ajatukselle kaljusta päälaesta ja laajensi trimmerin kulkureittiä! Nyt kivan viileetä taas. Paitsi takkia se mulle jo etsi, mutta en mä oikein niistä välitä. Täällä Espoossa on kuitenkin ollut ihan lämmintä, niin en mä ole kuin treenireissuilla pitänyt Back On Trackia.

^ Ilme paljastaa kaiken. Voiko olla onnellisempaa koiraa?

Sit mä oon käynyt vähän treffaileen Lucaa ja Lediä. Mä oon jopa innostunut painimaan Ledin kanssa. Mut hei aatelkaas, se pikkukakru 4 kk tai mitä nyt onkaan, on jo mun kokoinen! No vähän kevyempi, mut melkein yhtä korkea. Ihan kivalta tyypiltä se vaikuttaa, mutta kyllä se on vielä aika kakara. Mä oon tälleen aikuisempana koirana ovelampi ja meen meillä sohvalle haastaan Lediä leikkiin, kun se ei osaa tulla sinne. Hah!

Toi narunjatke osti uuden putken kameraan ja mä oon sit taas ollut poseeraushommissa aika paljon. Jos se joskus sais ladattua niitä otoksiaan tänne, niin näkisitte tekin niitä. Parhaat valokuvauskeikat on olleet Siuntiossa, kun mä oon saanut rellestää metsässä. Mut tässä tällaiset pikakuulumiset, kiiip on muuvin' niinku meillä sanotaan!

Kirjainyhdistelmiä kuten RTK1 ja MVA

2010-09-20T19:46:00.007+03:00

Kirjaimista tulee sanoja, mutta niistä saa aikaan myös kivoja lyhenteitä. Nuno on onnistunut viime päivityksen jälkeen ansaitsemaan pari lyhennettä itselleen. Ensimmäinen näistä oli RTK1. Eli Nuno sai suoritettua rally-tokon alokasluokan läpi ja sai kolmannen hyväksytyn tuloksen. Siirto siis tuli ylempään luokkaan. Viimeinen tulos haettiin jo noin kuukausi sitten Helsingin Munkkiniemessä pidetyistä kisoista. Narunjatkeen neljän viikon kesälomailut ovat tässä pitäneet bloginkin tauolla ja raportointi tästäkin tulee näin myöhään.

No mutta sitten itse suoritukseen. Nuno luuli sinkoavansa lähdössä ties minne kuuhun ja narunjatke jo luuli hylkäyksen koittaneet (en kyllä oikeastaan tiedä edes miksi näin luulin). Ja vielä ei oltu päästy edes ensimmäiselle kyltille! Koira takaisin sivulle ja matkaan järkevällä vauhdilla. Loppumatka olikin sitten suht varmaa menoa, perussuoritusta ja päästiin ilman suurempia kommelluksia maaliin. Kennelylituomari on aina yhtä kannustava (<3) ja vastaus lähettämääni tekstariin: "Meitä taidettiin hylätä tai sit saatiin miljoona miinuspojoa. Ensi kerralla sitten paremmin." oli ihana "Hyvä pupuset".

Palkintojen jaossa olin tosi yllättänyt, kun meitä ei heti alkupäässä kutsuttu kisakirjoja noutamaan. Rally-kisoissa jaetaan kaikille kirjat yksitellen tuomarin toimesta alkaen sijoitusten loppupäästä parhaisiin. Kaikkein suurin yllätys olikin, edelleen luullen, että meidät hylättiin, kun tuomarin suosikki jaettiin, kolmas sija ja sitten toinen. Nuno voitti! Palkintoja hakiessa sanoinkin, että oon tosi yllättynyt tästä. Ei meillä sitten ollutkaan tullut miljoonaa miinuspistettä, vain yksi taluttimin kiristymisestä heti lähdössä, kyltit varsinaisesti suoritettiin puhtaasti. Eli tuloksella 99/100 pistettä ja sijoituksella 1. Nuno varmisti itselleen koulutustunnuksen RTK1.

Toisen lyhenteen Nuno hankki eilen itselleen misseilemällä. Lentokone laskeutui lauantain ja sunnuntaina välisenä yönä vähän ennen neljää Helsinki-Vantaalle tuoden lomalaiset takaisin Suomen kamaralle. Narunjatke kävi kotona nukkumassa huisat kaksi tuntia ja herätessään kiroili mielessään, että kuka idiootti (varmaan se sama, joka ajatteli ilmoittautuessa, että sama koira se on lyhyemmän kuin pidemmänkin karvan alla) keksikin buukata koiralleen näyttelyn heti seuraavaksi päiväksi. Olisi ollut edes iltapäivällä!

No ei siinä auttanut kuin varpaat ja sormet ristissä suunnata kohti Hyvinkäätä, vaikka oikean tien löytäminen tuotti hetkellisiä vaikeuksia navigaattorista huolimatta. Tutuksi tuli mm. työmaa-alueen "pääsy kielletty" -kyltit jne... Näyttelypaikalle ehdittiin kuitenkin ajoissa. Sitten laitettiinkin sormet ja varpaat ristiin sen puolesta ettei tuomari sakottaisi kovasti lyhyestä turkista, joka Nunolle oli aikalailla tasan kolme kuukautta kasvanut. Pituutta ei siis ole yhtään liikaa. Meillä piti olla Hyvinkäällä unkarilainen tuomari, mutta tuomarimuutos oli iskenyt espanjalaisille karvanaamoille, joten Nuno ja kumppanit pääsivät Saija Juutilaisen arvosteltavaksi. Vaan eipä haitannut tuomaria tai Nunoa lyhyt turkki ja lyhyistä yöunista huolimatta narunjatke tajusi tuomarin ohjeet ja osasi kierrättää koiraa kehässä oikeaan suuntaan.

Ensimmäin ilostus tuli ERIstä. Sitten kilpailuluokkaan, joka samalla muodostui paras uros -kehäksi, kun avoimen luokan uroksista kolme sai ERIn ja näin ollen vain ne kilpailivat paras uros -kehässä. Tuomari sijoitti Nunon ensimmäiseksi. Tässä vaiheessa ei voinut kuin riemuita. SERTI, SERTI, SERTI! Valio, valio, valio! Wuhuu, jihuu! nyt ei enää tarvitsekaan täytellä näyttelyilmoja tälle syksylle. ;)

Sitten tuli tyttöjen vuoro ja Anna ja ihanainen Neva - tuo tyttökoira serkunkaltainen, mutta ei serkku kuitenkaan, voittivat ensin oman luokkansa ja sitten paras narttu kehässä muut. Miksi muuten kutsutaan isän veljen lapsenlasta? Tai Nevan kautta mietittynä isoisän veljen lasta? ROP-kehässä olivat sitten Nuno ja Neva. Voiko olla mahdollisesti parempaa aamua? Nevalle ROP ja Nunolle VSP. Ja näyttelyn jälkeen narunjatkeelle unta kuulaan. ;) Ja jotta ei olisi vain tylsää tekstiä, niin tässä pari fotoakin:

(klikkaa suuremmaksi, jos haluat nähdä tekstit paremmin)

Suomen muotovalio, FI MVA Beso Bocan Atrevimiento

ps. tämän kertainen Espanjan reissu tuotti vain yhden bongatun perron. :( Höh.

Ompelulangat laulaa

2010-08-07T11:16:00.012+03:00

Nuno otti eräs ilta vakaavaakin vakavamman asian keskusteluun. Käytössä ollut kaulapanta, jossa oli kaksi turkoosia kukkaa, kun oli muka liian neitimäinen. Eihän siinä auttanut kuin kehitellä Nunolle rockimpaa lookia täksi kesäksi. Joten leffatrailereita mukaillen: Tänä kesänä muistikortille astelee uusi, rockimpi Nuno!

Helteisiin vilvoitusta on tuonut lukuisat uintikerrat, mutta koska aina ei ole uinti mahdollista päätti Narunjatke vihdoin hankkia Nunolle viilennysloimen. Pieni käsityöeläin sisimmässäni huuti itsetehdyn perään, vaikka helpointa tietty olisi ollut ostaa valmisloimi. Lucalle tuli loimi myös tilaukseen. Nämä loimet näyttävät epäilyttävästi kylpytakeilta ja siihen käyttöön ne todennäköisesti pääsevätkin taas talven tullen, kun kurvataan koirakylpylän pihaan.

Ompelukone laulaa,
ja kylpyviitat valmistuu
Helteellä vihellellen,
kun vesikoira viilentyy.

Ompelukone laulaa,
ja kylpyviitat valmistuu.
Kylpijän kuivauksessa,
ei huolien häivää näy.

^ Jokos te varasitte meille sellaisen kylpyläloman?!

Viilennysloimihan toimii siten, että se kastellaan kylmällä vedellä ennen käyttöä. Hardcorekuumalla voi hyödyntää pakastintakin... Pyyhkeenä tuo tosiaan toimii kuivana. Molempien poikien viitat ovat samaa mallia.

Kesän paras ostos

2010-07-21T20:30:00.018+03:00

Toi Narunjatke velvotti viime lauantaina Kennelylituomarin kanssaan kauppaan. Ne ei huolineet mua mukaan, mikä tietty oli musta vähän hölmösti tehty, kun oli kerran viikonloppukin. Mut onneks ne ei olleet kauan aikaa poissa, vaikka sanoivat käyneensä Hong Kongissa asti!

Hyvät ostokset Narunjatke oli kuitenkin valinnut ja mun päivä piristyikin kuumuudesta huolimatta ihan hirveästi. Ensiksi mulle esiteltiin neljän pehmopalloa. Oli koripallo, jalkapallo, baseballpallo ja am.jalis ja olivat just suuhun sopivaa kokoa. Sit mulle oli ostettu myös am.jaliksen muotoinen vesipallo. Ja kaiken huipensi kesän paras ostos:

^ Mä sain ihan ihka ikioman uima-altaan takikselle! :)

Tokihan sitä piti heti testata ja voi vitsit, kun oli kivaa! Uudet lelutkin toimi kivasti ton altaan kanssa ja naapuritkin tulivat aidan yli katseleen mun riemua.

Sitten, kun mä olin mun mielestä pulikoinut tosi vähän aikaa ja Narunjatkeen mielestä tosi kauan aikaa, mulle alettiin höpöttää jotain päiväunista. Sisällehän mä jouduin, mutta en kiusallanikaan menny nukkuun mitään "pikkukoiran pikkupäikkäreitä" vaan tuijottelin ikkunasta sitä allasta. Sit toi meni laskemaan sälekaihtimet alas, mutta älkää luulko, että tämä poika niin vähästä lannistuu. Ehei, mä tuijotin sitä allasta röntgenkatseella sälekaihtimien läpi. HAHHAAA, siitäs sai!!!

Jossain vaiheessa Narunjatke sai taas jonkun idean. Vähän ihmetytti, että mitä se taas aikoo trimmaussaksilla tehdä ja pianhan mulle se selvis. Puuhka sai kyytiä. Mutta jotta homma ei taaskaan olisi ollut ihan pala kakkua, niin toi väsäs mulle ensin "väärinpäin" letitetyn ranskalaisen mun häntään. Ois mulle sekin käynyt, kun en huomannut mitään mun hännässä olevankaan.

Kun mun häntä saatiin taas järjestykseen, niin noi alkoi pakata kamoja. Me lähdettiin Siuntioon, jes! Uimaan, metsään ja kaikkea kivaa! Sitä mä en kyllä oikein ymmärtänyt, kun joidenkin tuoreiden mansikoiden takia piti pysähtyy matkalla monta kertaa. Eiks noi tajua, että lauantaina iltakuuden jälkeen on vähän hankalaa löytää mansikkamyyjiä?! No kolmannesta paikasta ne niitä mansikoita sai, vaikka hyvää uintiaikaahan tuhlaantui älyttömästi.

Siuntiossa mä pääsin uimaan ja saunaan ja sit toi keksi, että mun pitää poseerata myös. Mä alan olla näissä kuvauksissa jo niin pro, että tiedän kyllä mitä tehdä, kun toi sieltä kameran takaa huikkaa: "Otas Nuno sellainen malli-ilme!"

^ Kesälläkin voi kelkkailla.

Siuntiossa oli kyllä kivaa. Mä pääsin uimaan ja tosi kiva yllätys oli, että Raimolla ja Ilonalla oli käynyt puutarhasuunnitelija ja mun aina salaa kaivelema kalliosammalikko, jossa on paljon hyviä juuria kiskottavana, oli saanut lähtötuomion. Nyt kun niitä juurakkoja sai luvan kanssa kiskoa esiin maasta ja sammalia pöllyttää, niin arvatkaas oliko hauskaa? Siinä olikin projektia kerrakseen, mulla meni koko lauantai-ilta siinä hommassa, eikä valmista ees tullut!

Sunnuntaina aamulla istuttiin Narunjatkeen kanssa portailla ja tuumattiin päivän ohjelmaa. Sitä alkoi huvittamaan mun fiini istumatyyli ja taas sille ilmestyi kamera käteen.

^ Hohhoijaa, et sit parempaa kuvattavaa keksinyt?

No mun sunnuntaisuunnitelmiin kuului uintia ja juurakkoprojektin jatkamista. Sit jossain vaiheessa me lähdettiin Lohjalle sellaiselle isohkolle ulkokirpparille ja mä pääsin mukaan. Mä taisin olla monesta kiinnostavampi kuin myyjien tarjonta, nimittäin musta otettiin kuvia ja mua käytiin jatkuvasti silittelemässä. En pistänyt pahakseni, mutta oishan ne voinut mulle vaikka nakkeja käydä sieltä kahviosta ostamassa myös.

Maanantaina mulla sit kävi yks Hertta kylässä. Se söi mun luun. Aatelkaas nyt, se söi mun luun! Mitä väliä sillä on, että mua ei oo koskaan se luu kiinnostanut, nyt alkoi kiinnostamaan. No onneks Hertta antoi siitä toisesta päästä pätkän. Tai no, antoi ja antoi, mä kävin vaan hakemassa sen ilman sen kummempia kyselyjä, kun Hertta katsoi muualle. Mut Hertta oli kyllä tosi ajattelevainen vieras, mä sain nimittäin ihka uuden vesilelun ja nameja tuliaisiksi! Ja sit me käytiin uimassa Hertan kanssa Haukilahden rannalla. Hertta ei ollutkaan ennen meressä uinut.

Toi narunjatke latasi meidän uintikuvia tänne.

Nyt mä meen vähän pihalle ja sit koisiin. Soon moro!

-Nuno

Uimakoiranen (kuvatulvavaroitus)

2010-07-06T20:50:00.044+03:00

Aloitetaan tämän päivän (maanantai 12.7.) räpiköinneillä...

Nunolla viime viikot ovat menneet siis lähinnä uimisen merkeissä. Nuuksiossa käytiin pariin otteeseen, Haukilahdessa jatkuvasti meriuinnilla ja Pitkäjärvikin käytiin testaamassa. Nuno vaan uisi ja uisi ja uisi ja uisi... ja sanoinko jo, että uisi? No onhan se vähän pakkomielteinen tähänkin lajiin:

Toisella Nuuksioreissulla hieman ihmetystä herätti Nunossa myös uiva narunjatke ja Kennelylituomari. No mikäs siinä polskiessa, mutta kun tuo tuli suoraan kohti kuin mikäkin hai. :) Alla muutama kuva Nuuksiosta...

^ Ja mähän näytän sulle keppi!

Kennelylituomari teki Nunolle oman biisin. Sanoi tuotosta "yhtä hulluksi kuin koirakin". ;) Kyseinen biisi soi Nunon uintikuvista tekemäni videon taustalla. Video löytyy myös täältä, jos ei näy tuossa alempana. Tosin täytyy sanoa, että nuo tuben näkymät eivät lainkaan ole niin tarkkoja, kuin omalla koneella oleva video.

Juhannus Siuntiossa

2010-06-29T19:53:00.018+03:00

Juhannusta vietettiin Siuntiossa. Juhannusaatto oli sateinen, mutta rohkaistuimme saunan ja ruokailun jälkeen Kultalammen grillipaikalle kokkoa katselemaan hyttysistä huolimatta...

^ Pakollinen poseerauskuva. Tämän tapaista Jani yritti lähetellä ympäriinsä niille, joilla on multimediaviestien vastaanottaminen mahdollista. Ne joilla ei ole, niin tässäpä näette... :)

^ Kokko paloi.

^ Tää on jo nähty, voidaanks tehdä jotain?

^... leikitäänks vaikka Pirates of Kultalampea?! Mä voin olla Nuno Sparrow.

^ Puspus.

^ Grillipaikka. Onks nakkei???

Juhannuspäivänä olikin ihanan aurinkoista ja muiden vielä lepäillessä kävin Nunon kanssa aamukävelyllä.

^ Ihanan vihreää maastoa.

^ Koomikkoainesta?

^ Pisti mut aitaukseen...

^... no mähän en täällä kauan vanhene! Freedom!

^ Lähemmäksi agilityesteitä ei Nuno juhannuksena päässyt.

Sain vihdoin myös ensimmäiset kuvat Agilityn SM-kisoista vähitellen latautumaan nettiin. Löytynevät täältä ja käsittävät medien finaalikoirakkoja.

580 g karvoja vinksin vonksin

2010-06-14T08:48:00.005+03:00

Muistatkos lauluni tään
vinkeän, veikeän, lystikkään, joo!
Oster Golden aaviis
sehän trimmeri on nimeltään

ja muistatkos vielä tään
karvakorvan pörheän lystikkään, joo!
entäs karvavuoren,
joka Nunosta taas lähteekään?

Taas on Nuno lyhytkarva
sulahopsula heisula hopsansaa
Tässäpä Nuno lyhytkarva

nauraa hah hah haa!

^ Ainakin 580 grammaa keventynyt Numenór :)

Ensi kerralla sitten paremmin :)

2010-06-06T19:11:00.017+03:00

Otsikossa Kennelylituomarin vastaus, kun narunjatkeen tulospalvelutekstari tämän päivän rally-tokokisoista kilahti puhelimeen. Eli tosiaan, jäihän meille yksi piste parannettavaa, nimittäin rohmuttiin Nunon kanssa huippukivasti pisteitä 99 tarjolla olleesta 100 pisteestä. Se yksi miinuspojo tuli kolmannelta kyltiltä, kun Nuno pääsi 270 asteen käännöksessä vasemmalle vähän liiaksi eteen ja talutin vähän kiristyi. Tosi tyytyväinen täytyy olla näihin pisteisiin! :)

^ Taidetaan juuri tulla spiraalista ulos. Spiraalissa kierretään noita tötsiä tietyssä järjestyksessä.

Rallya tai oikeastaan mitään muutakaan kuin agia (ja sitäkin vain vähän) ei olla lähiaikoina treenailtu. Tiistaina käytiin Petran ja Lucan kanssa virkistämässä muistia rallyn osalta ja täytyy sanoa, että ne treenit meni ihan penkin alle. Onneksi tänään sitten oli tuhannesti parempi päivä.

^ Tässä tullaan pujottelulle, jota edellinen kyltti oli käännös vasemmalle.

Tämän päivän radalla oli kylteistä: lähtö, 360 astetta oikeaan, istu, 270 astetta vasempaan, koira eteen-vasemmalta sivulle, spiraali vasemmalle, saksalainen täyskäännös, koira eteen-oikealta sivulle-istu, istu-1 askel ja istu, 2 askelta ja istu, 3 askelta ja istu, vasen käännös, pujottelu, istu-kierrä koiran ympäri, oikea käännös ja maali. Tulikohan kaikki lueteltua?

^ Istu, kierrä koiran ympäri. Jos Nuno ois pöllö, niin ei tarttis vääntään niskojaan, jos mun kiertämistä pitää tuijottaa...

^ Jos oma vuoro on alussa ja luokassa on tosi paljon koirakoita, niin onko se ihme, että muiden suoritusten aikana voi käydä vähän lepäämässä. Vaikkapa taittotuolien kantopusseissa.

Lauantai narunjatkeella kului agilitykisojen ilmoittautumispisteessä. Nunoa harmitti, kun ei päässyt mukaan. Tänään rally-tokon ja etenkin nakkipalkkioiden lisäksi päivän kruunasi:

^ Voiko vesikoira parempaa toivoa? Tai no, olisit heittänyt sitä keppiä vielä muutaman kerran ja pari lisää. ;) Tämä oli muuten ensimmäinen meriuinti tälle vuodelle.

Nyrölässä luontoilemassa

2010-05-17T14:35:00.023+03:00

Päivitykset laahaavat perässä... Agilityssa ollaan siirrytty ulkokentille ja opeteltu mm. viskileikkausta, pujottelun avokulmia, kontakteja jne. Erityiskiitos vielä Sannalle tosi kivoista yksityistreeneistä äitienpäiväsunnuntaina! Oli hurjasti apua ja hyviä huomioita taas!

Koska äitienpäivänä nämä siis liitelivät eivätkä henganneet Keski-Suomessa, käännettiin Priuksen nokka keskiviikon agilitytreenien jälkeen kohti pohjoista ja pidempää viikonloppua Jyväskylässä.

^ Terve vaan, tässä mä taas tuun!

^ Tupatarkastus, mites tää teidän suihkulähteen allas voi?!

^ Kosteasti nähtävästi. Hyvä! :D

Perjantaina vapaapäiväläiset kasasivat reppuihinsa kahvieväät ja painelivat ulkoilemaan Nyrölän luontopolulle. Kuuma oli, lämpöasteita joku 26-27 ja aurinko paistoi ihanasti. Oli kivaa!

^ Kerrostaloasumista muillakin kuin ihmisillä...

^ Pakolliset posetuskuvat kannonnokassa.

Nunolla oli lupa uida ja joka pieninkin lätäkkö ja mutaikko piti koluta.

Onneksi järvikin polun varrelta löytyi, sammakkojen kutualtaaseen ei Nuno kuitenkaan saanut kuin etutassut dipata. Siellä oli niin paljon tohinaa menossa, että tiedä mitä nuijapäitä tuon turkista olisi vielä paljastunut!

^ Käypä vetolossin kyytiin koiraseni, niin päästää laavulle kaffelle. Ja uimaan!

^ Nuno oli niin innoissaan luonnonvesissä uimisesta, että hännän viuhtominen melkein meinasi haitata uintisuoritusta. :)

^ Ponnista, ponnista, ainakin kieli pääsi jo maihin!

^ Tästä ei taidakaan päästä ylös?!

^ Kato, näin komee mä oon, kun vähän vaan karvojani järkkään ekaks!

^ Nyrölässä maasto on ihanan vaihtelevaa, on pitkospuita ja suoseutua, hakkuuaukeaa, metsämaastoa ja tuosta lossista mä tykkään myös kovasti!

^ Sattumalta löydettiin tällainenkin. Pitäisiköhän alkaa harrastamaan?

Loppuun vielä huonohko kuva viime aikojen askartelusta, eli äidille lahjoitettu kauppakassi äitienpäivän kunniaksi. (eikös "lastenlasten" kuvilla varustettuja kamoja aina äidit saa?)

Vappu Siuntiossa

2010-05-07T17:31:00.027+03:00

Vappu vietettiin Siuntiossa. Nunon vappu oli lähinnä tätä (=ei siitä kuvaa meinannut saada):

Vappuunhan kuuluu naamarit ja sen sellaiset. Kummallisesti niitä löytyi myös keskeltä metsää:

Ei Nunoa tuo maski näyttänyt häiritsevän, mutta odotahan Nuno vain, kuin katseesi muualle käännät...

...Silloin se alkaa muriseen ja pelotteleen... Sitä murisevaa vähän Nuno säihkähti, tointui samantien ja meni katsomaan mikäs juttu se oikein olikaan. Ilona laittoi "naamion" maahan ja Nuno päätti samantien iskeä kiinni. Pian se oli pientä silppua.

Sitten muita kuvia vappuaaton metsälenkiltä:

Lenkin jälkeen käytiin saunassa ja välillä käytiin pihalla vähän jäähdyttelemässä eli tuijottelemassa lammelle serpenttiinien katveesta:

Vappupäivän Nuno aloitti hommilla. "Postin tuo, postin tuo Nuno jokaisen luo, kun aamu varhain ja laulaa lintuin kuoro, silloin Nuno onnellinen on..."

Päivällä käytiin taas metsälenkillä:

^ Välillä leikittiin piilostakin, mutta miksihän ton narunjatkeen mielestä mun piilo oli aika huono?

^ Lampea kiertäessä Nuno kysyi metrin välein, että ollaanko tosissaan ettei saa mennä uimaan?! Veteen olisi vetänyt vesikoiran veri...

Sitten lenkin jälkeen Nunollekin tuli kaveri: Hertta.

^ Ei ole eilisen teeren koiria Hetakaan keppivalinnoista päätellen :)

Nunollakin oli omat hupinsa keppien kanssa:

Nuno + metsä = biohajoavatunkio:

^ Sitä mä en oikein ymmärrä myöskään, että ton narunjatkeen mielestä mä kerään puoli metsää mukaani. Miten niin???

Niin ja kyllähän me vappuna ehdittiin vähän leikkiäkin!

Tukka hyvin, kieli hyvin, kaikki hyvin...

2010-04-26T18:30:00.013+03:00

Naapuriin ilmestyi sirkus. Sirkuksesta tuli mieleen, että elämä Nunon kanssa on välillä yhtä sirkusta, kun aina ollaan menossa. Siitä se ajatus sitten lähti tehdä sirkuspostaus, mutta kuinka ollakaan, onkin hirmuisen hankala ottaa kuvia ja temputtaa koiraa samanaikaisesti, kun Kennelylituomarikin on raskaan työn raataja ja yksin tehtävää olin suorittamassa. Eli ihan sirkusaiheista postausta ette siis saa.

Joka tapauksessa sirkusaihe olisi alkanut kuvilla esitykseen valmistautumisesta (nämä sain ikuistettua):

Ensin pitää toki peilistä tarkistaa, että onko tukka hyvin.

^ Aika söpöhän mä olen...

^ Mut kyllä tämä tukka pitää fiksata ennen kylille lähtöä...

^ Joo, nyt näkyy silmät, ihan hyvä kampaus...

^ Nyt on tukka hyvin, mut onks kieli vielä tallella?!

^ Kyllä se taitaa olla. Lähdetääs sit kylille etsiin tirehtöörille keppiä...

^ Joo tällainenhän sieltä löytyi. Tosin tätä piti karsia pihassa, kun ei se kolminkertainen huiskale ois kuitenkaan mahtunut kuvaan.

Espoon kaupunki on muuten unohtanut Nunon ihan täysin palkkalistoiltaan, vaikka Nuno on ahkerasti putsannut katupölyjä havuharjoilla.

Sit loppuun vielä pari extrakuvaa. On mulla lintukoira:

... ja se laulaakin. :)

Nolla sen täytyy olla

2010-04-18T14:52:00.020+03:00

Terveisiä vaan yläasteen matikan opelle, että kerrankin tuli tällekin sanonnalle käyttöä! :) Perjantaina käytiin Numpan kanssa Savikon opeissa. Tällä kertaa tällaista:

Treenit olivat kivat. Radalla piti tehdä tuon viimeisen esteen takaakierto esteiden 2./12. ja 3./16. välistä vain siksi, että Seppo näkee tuollaisenkin takaakierron. Tähän olikin Nunolle yllättävän hankala kulma ja tätä pitää treenata jatkossa. "Tosi elämässä" Nunolla olisi kannattanut tehdä se taaksekierto esteiden 15. ja 16. välistä. Pätkä 9-11 onnistui niin, että teki valssin pujottelun päähän ja itse menin hypyn 10. sekä sen hypyn, jota ei menty ollenkaan, "sisäpuolella" eli en mennyt sinne hyppyjen A:n puolimmaiselle puolelle lainkaan. Pujottelussa Nunolla on avokulmat hankalia ja nytkin sellainen (tosin ei mikään hirmu paha, mutta pahempi kuin tuossa kuvassa, kuva hämää) oli luvassa. Ei kertaakaan mennyt väärään väliin, jes!

Lauantaina lähdettiin sitten Lohjalle katsomaan ollaanko me oikeasti opittu yhtään mitään. Lohjalle oli ilmoitettu ekaan starttiin 51 koirakko ja toiseen 50. Huh, mikä määrä! Ihan kaikki eivät starttiviivalle saapuneet. Ensimmäisen lähdön starttimäärää mulla ei ole tiedossa, mutta toisessa starttasi 45 koirakkoa. Edelleen huh, mikä määrä! Ensimmäinen rata alkoi tosi surkeasti, omat mokat. 15 vp, kun ensin menin tyhmiä karjumaan koiralle ihan väärässä kohdin esteellä 2. ja sitten vielä unohdin ohjata kokonaan esteelle 4. Loppumatka puhtaasti.

Toiselle radalle yritin tehdä Nunon kanssa diiliä, että otetaan rauhallisesti, ja ei tartte olla kaunis rata, kunhan yritettäisiin mennä puhtaasti. No eihän toi mitään kuunnellut. Ensinnäkin varasti lähdössä (ei varastanut ekassa lähdössä, jei!), mutta onneksi tämä rata suosi tuota samanaikaista lähtöäkin, kun narunjatke muisti karjua tarpeeksi. Alussa nimittäin oli tarjolla hyppysuoraa 3 hypyllä, mutta toisen esteen jälkeen kurvattiinkin putkelle ja siinäkin vielä piti ohittaa se huokutteleva lähin putkensuu. Selvittiin, sitten seuraava vaaranpaikka olikin pujottelussa. Ensinnäkin avokulma, mutta se ei ollutkaan se ongelma, vaan en saanut Nunoa hidastamaan tarpeeksi, joten eka väli oikein ja sitten kiittelinkin jo mielessäni vuolaasti koiran notkeaa kroppaa, kun sai taivutettua itsensä toiseen väliin. Huh. Sitten vain koiralle käskyjä karjuen eteenpäin.

Loppusuoran auetessa moni koira vetäisi suoraan muurille putken jälkeen, joka ei ollut lainkaan Viitaniemen Heidin tekemässä radassa seuraavana vuorossa, nimittäin se muuri oltiin jo ajat sitten suoritettu ja ihan toiseen suuntaankin. Päätin jo rataantutustuessa varmistella Nunolle sitä putkesta kääntymistä oikeaan suuntaan ja taisin sille jotain Nuunuuta huudella. Ei tainnut vilkaistakaan muuria. Sitten enää kaksi viimeistä hyppyä ja oltiin maalissa. Maalissa ei ollutkaan hihnaa odottamassa. Toimitsija sitten tulikin kiireen vilkkaa meidän hihnan kanssa ja pyyteli kovasti anteeksi, kun saatiin hihnaa odotella. Sanoi jääneensä niin katsomaan meidän rataa, että hihnatehtävät olivat ihan unohtuneet. :)

Seuraavaa meillä onkin lallatettu eilisestä lähtien Saukin ja pikkuoravien Kolmiottelun tahtiin:

Paikoillenne, valmiit, hep
kilpailu on meillä armoton,
ja se voiton saa, joka uskaltaa,
kun mestarit urheilee.

No mihinkäs te agituomari minut haastatte,

onkos tämä oikein nopeuskisa?
Tämä on estekisa!
On alkuna estekisan hyppysuora
ja taistoon kilpaurheilun me haastamme sun!
Se passaa!
Niin korkeelle kuin pääset vain Nuno loikkaa,
kun oikein kovaa ponnistaa, ehkäpä onnistaa.
Kun minä otan oikein kovan vauhdin, niin kyllähän minä tuon esteen ylitän...
Tänne!
Nuno kurvasi - putkeen sukelsi!
Ou jes.
Nunonen nyt pinkaisee jatkohyppyyn
ja sieltä renkaalle ponkaisee,

voiton saavuttaa.

Huraa!
Kilpailu on meillä armoton
ja se pisteet saa, jota onnistaa
ja meille jo voitto kangastaa.

Nyt hyllytyksen mestari Nunon haastaa,
on harjoitellut Tuomari leipälajiaan.
Hyllytyksen?
Jos Nuno menee väärin,

ei rata kelpaa.
Sen täytyy mennä oikein,
säännöt määrää niin.
Vai että Nuno ei saa mennä väärää rataa, no kai tässä karjumalla pärjää...
Yks, kaks, sinne meni.
Nuno selvisi puhtaasti, rata on puhdas
Jei...
Ulla nyt vuorostaan vauhdin ottaa
ja koivillaan hän kiidättää Nunoa eteenpäin
Vai juoksukilpailu.
Kilpailu on meillä armoton ja se voiton saa,
joka oivaltaa oikean tekniikan.

Viimeiseksi alkaakin maaliinjuoksu
putkelta luokse hyppyjen on rata sen
Kilpailijat viivan taa, Nunonen ja Ulla
Tässä!
Paikoillenne, valmiit, hep, lähdettiin
Ullahan jäi kuin seisomaan ja nyt pieni nykäisy
Kiri, Kiri
Tuolla on se maali, nyt, nyt
Kräksis
Hyvä, hyvä
viimeisillä voimillaan Ulla syöksyy

ja Nunosesta päälleen saa
koiran hyppivän.
Minähän olen maalissa!
Ulla hymyilee, sai nollan toivotun,
mutta Nunolle kuuluu voitto koko hyppyottelun!
Ratkaistu on kilpa armoton
Nolla on voittoa tärkeempää
näin Ulla sen selittää.

Saatiin Nunon kanssa siis kaivattu nollarata, aika oli -14.45 sekuntia alle ihanneajan ja tuolla kipityksellä oltiin lopputuloksissa ensimmäisiä. :) Palkinnoksi saatiin ruokaa, koiramuki, talutin&kaulapantayhdistelmä ja lahjakortti, jolla pääsee seuraavan kerran kisaamaan ilmaiseksi.

Rata ei ollut siis mikään kaikkein kaunein ja lisäksi tiedän muutaman parennettavan kohdan, joilla saataisiin sujuvampi rata ja nopeampi aika, mutta tulokseen ollaan erittäin tyytyväisiä. Nuno <3 Kennelylituomari kuvasi meidän radan Blair witch Project -hengessä...

Sain hankittua vihdoin uuden putkenkin kameraani. Toivottavasti nyt sisäkuvista tulee selvempiä ja valoisampia.

^ Törkyturpa ja muut kuvat (paitsi kuva palkintojenjaosta) otettu uudella putkella.

Ps. Nunolta terkkuja Mairelle! :)

Niittejä ja pinnimiehen paluu

2010-04-12T18:27:00.027+03:00

No niin olisi vaikka mitä päivitettävää. Turkkia on sen verran, että pinnimies on palannut.

Nuno avasi varsinaisen kisauransa eilen rally-tokossa. Saatiin hyväksytty tulos pistein 88/100. Lähellä oli paljon paremmatkin pisteet, kun kartturi sähläsi jotain yhdellä kyltillä ja saatiin 10 miinuspojoa. En edes tiennyt suorittaneeni kylttiä väärin, enkä vieläkään tiedä mitä meni pieleen, jotta jotain selvästi. Oisinpa edes älynnyt ottaa uudestaan, niin olisi tullut vain -3 pojoa ja pisteitä 95... tai siis jos alunperinkin olisi tehnyt kyltin mukaan. :) Nuno toimi tosi hyvin ja oli hirmu kivasti kuulolla. Vielä kaksi hyväksyttyä tulosta alokasluokasta ja sitten koularin RTK1 kanssa avoimeen luokkaan. Rata mentiin taas sujuvan reipasta tahtia, kun aikamme oli juuri kahden minuutin pintaan, 2.01 ja sadasosia. Katsotaan jos saisin vaikka videota jostain...

Sitten koko viime viikon suurin ilostus:

Viime perjantain agilitytreenit Savikon opeissa olivat hurjasti hyvää mieltä kartturille tuottavat monestakin syystä.

1) me ollaan kehitytty. Tämä ei ole vain oma päätelmäni, vaan Sepolta saatiin tällaista palautetta. Paljon on vielä tehtävää, mutta hyvällä tiellä siis ollaan.

2) Nuno on "powerdog Espanjasta", Nunolla on hieno moottori ja se hakee tosi hyvin esteitä. Näistä kommeteista voisi päätellä, että koirani tykkää myös ulkopuolisten silmään lajista ja sillä on hyviä ominaisuuksia. Etenkin tuo moottorikommentti lämmitti mieltä.

3) ehdittiin paneutua naksutteluunkin Sepon kanssa kunnolla, koska meitä oli vain treeneissä normaalin neljän koirakon sijaan vain 2. Aluksi näytti pahasti siltä, että saadaan Nunon kanssa yksityistunti, mutta toinen koirakko saapuikin myöhässä. Kyllä nytkin ehdittiin tekemään huisan paljon!

4) lähdöissä odottaminen on parantunut.

Tässäpä ratapiirrosta taas vähän siihen suuntaan...
Tähän pätkään taisin onnistua tekemään ainakin jaakotuksen, pujotteluun lähettämisen reilusti yli 45 asteen kulmasta, opin odottamaan koiraa strategisessa kohdassa (tää olikin unohtunut), persjätön pujottelun jälkeen ja takaaleikkauksenkin.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä Savikon kurssi on ollut mulle itselleni tosi hyvä. Ja eikä vähiten siksi, että juuri ennen kurssia olin jo heittämässä hanskat tiskiin ihan tyystin agilityn osalta Nunon kanssa. Nyt on ilo treeneihin löytynyt takaisin!

Näyttelyissä Nuno siis kävi kääntymässä kahdesti. Ensin käytiin Korpilahdella ja siellä olikin meidän luokkaan ilmoitettu 7 koiraa. Nunon tuloksena oli eri, kilpailuluokan 2. ja paras uros 3. Ruovedellä Nuno siis sai erin ja sertin oli paras uros 1 sekä vsp, kuten tarkkaavaisimmat saattoivat kuurakettimuunnelmasta päätellä. Tässäpä vielä yksi kuva Ruovedeltä. Kiitos Jaanalle kuvasta!

Kuva: Jaana Katajalehto

Korpilahden jälkeen lomailtiin ja siitä todisteena tässä pari lomailufiilistä. Miten mulle tuleekin osasta näistä kuvista mieleen, että mulla on joku maaninen hullu koirana?! :)

^ "Metsän omena"

Olen meidän vanhasta koirakirjasta aina lukenut mielenkiinnolla kiipeilevistä pesukarhukoirista. Olen myös ollut siinä uskossa, että sellaista en koskaan tule näkemään livenä. Kiipeilevän koiran kuitenkin huomasin yllättäen omistavani. (no kyllä tuo puukin puomista ja A:sta menee...)

Voinemme näistä kuvista päätellä, että lomalla oli kivaa. Ja sitten niistä niiteistä. Narunjatke jalkautui lomailleessaan Jyväskylän keskustaan, löysi jonkun goottikaupan ja osti kasan niittejä. Ja mitä niistä saatiinkaan aikaan:

Tässä nyt muutama Nunolle tehty panta. Punaisenkin tein ja vihreä-valkoisen keinonahkaisen ja Lucalle tuon ensimmäisen pannan sisarpannan, täytyyhän wannabe-kaksosella olla oma jengipantansa. :)

Hei sertimuffinssi, ei pidä sinun sureman...

2010-04-06T17:44:00.008+03:00

(missikisojen laulun tulkintaan värikoodiavut: Markku Santamäki, Ulla, Nuno)

Hei Nuno-koira ei pidä sinun tylsistyvän,
tuo missikehä hetkessä vapautuu,
ja sinne pääset esiintyyn.

No Markku-setä tässä olisi tämä koira. Joo!
"Kiertäkäähän ympyrää"
"Ja sitten vielä edestakaisin"
Ota Nuno ryhtiolkaimet! Mutta mitäs tuomari oikein Nunosta sanot?

Eri toki kaikkia kiinnostaa,
kuka sellaisen tänään saa,
sepä vaatii näköä ja luonnetta,
jota Nunolla on ennestään.

Hei Nuno-koira ei pidä sinun tylsistyvän,
tuomari huolella arvostelun sanelee,
ja sua tarkkaan katselee.

Vai sanelee? Viis siitä nyt, missä on minun nauhani?
Älä Nuno vielä herpaannu!

Tässä koirassa on kolme vaihdetta
ja nopeus hirmuinen,
kohta meillä hurrata aihetta,
kun arvostelun saamme sen.

Hei Nuno-koira ei pidä sinun tylsistyvän,
tuomari huolella arvostelun sanelee,
ja sua tarkkaan katselee.

Vai on tuo kummallisen näköinen paperilappunen muka sertifikaatti?
Joojoo!
Kaikkea kanssa. Mutta kuunnelkaahan minua, tuolla olisi nätti Mila ja minun täytyy lähteä riiulle ja minun täytyy saada nauhani. Ulla missä se on?
Ota olkaimet!
En löydä!
Markku-setä, missä on minun nauhani?!
Hanki henkselit!
Kehätoimitsija, viimeisen kerran missä on minun nauhani?!
Viimeisen kerran, hanki itsellesi olkaimet!

Nyt on arvostelu valmis ja kaivataan
enää parhaiten pärjäävää,
joka ykköskoiran paikalla
nauhat hihnaan kiinnittää.

Hei Nuno-koira ei pidä sinun tylsistyvän,
tuomari huolella arvostelun saneli,
ja susta paljon tykkäsi. Juujuu!

Näyttelynauha, nauha, hmm,
taitaa polttaa jo,
no nytpä minä alankin jo aavistaa mistä löytyy se kadonnut nauha.
Taitaa olla paras ykköspallille kurkistaa, jopa selviää ilkityö.
Onpas riemukas tämä handleri Nunosen
ja täällähän on nauha ja sertikin, ihan niinkuin arvelin.
Joo!

Ekaksi Nuno,
paras uros nyt löydettiin.
pinkki nauhakin sopivan mittainen
on laitettu esille.

Hei, mitäs, mitäs tuo,
Eikö tämä vielä riittänytkään?
Perrojen Rop-kehä valmiina lähtöön!
Ulla ja toimitsijat, hei, mitäs, mitäs te oikein aiotte?
Ja kukas, kukas tuolla on, tuohan on Mila!!!

Hei Nuno-koira ei pidä sinun sureman,
kierrät vain pari kierrosta

ja jälleen vapaudut!

Paremmalla ajalla fiksumpaa päivitystä ;)

Savikko vol 4.

2010-03-26T20:55:00.006+02:00

Tässä heti alkuunsa taas sellainen vähän sinne sun tänne ratapiirros tämän päivän treeneistä. Tän päivän treenejä voisi kuvailla Sepon sanonnoilla "sä juokset, muttet kuitenkaan juokse...", "sä ohjasit oikein, mutta toi on noilla vesikoirilla ihan tapana ettei ne kuuntele, vaan menee sinne mitä näkevät, kun edelliselläkin kerralla mentiin siitä...", "sä viuhdot liikaa", "se kääntyy tosi hyvin".

Eli tänään sai juosta, mutta myös ohjata, kun esimerkiksi nuo putket oli aika kimurantisti. Alkuun Nuno vaan haaveili puomista mustan putken sijaan, ihan sellainen hullun kiilto silmissä tuijotteli puomia ja heti pienemmästäkin eleestä tai jos vähänkään silmä vältti sinkoili sinne. Höh. No kun putki alkoi sujua, unohti kartturi laittaa kinttua toisen eteen tarpeeksi tiuhaan, joten vaikka 4-5 välistäveto sylkkärillä ja kutoselle lähetys toimi hyvin, laittoi Seppo kartturin tekemään 4-5 väliin valssin ja kiepauttamaan koiran takaahypyllä esteen 5. Tämäkin toimi Nunolla hyvin, koska se kääntyy tuollaisissa oikein mainiosti, mutta palasimme sylkkäriin, koska sekin toimi loistavasti ja kartturi ryhdistäytyi tuon juoksun suhteen. "Sä juokset, muttet kuitenkaan juokse..."

Kutoselle se irtaantui kivasti sylkkärin jälkeen ja olin melko varma, että hankalin kohta meille olisi 9. ja siinä putken pään, ja siis vielä oikean putken, löytyminen. Ja katinkontit, se meni joka kerta oikein, jotain sentään siis osaan ohjata. Itse kuitenkin ohitin esteen 8 niin, että se jäi mun oikealle puolelleni, joten Nunolla periaatteessa oli jopa kolme vaihtoehtoa valittavanaan. Jei, tästä kohdasta jäi tosi hyvä mieli.

Siitä rata jatkui 10 ja 11 verran ok, kunnes sen sijaan, että Nuno olisi suoriutunut esteelle 12 se vetäisi jatkuvasti esteelle 6. Tein vielä takaaleikkauksen tuohon yhdelletoista ja käskytin kovasti, mutta ei ollut koiralla korvia. Seppo totesikin tuon olevan joku oikein vesiäisten rotuominaisuus, kun eivät kuuntele vaan vetävät sinne mitä näkevät varsinkin, kun se oli niin kiva este, että se mentiin äskenkin. Kääk. Mitäs muut sanotte, onko toi joku ihan noihin sisäänrakennettu ominaisuus?!

Savikko vol. 3

2010-03-19T19:38:00.006+02:00

Tänään käytiin Nunon kanssa taas Sepon opeissa treenaamassa. Alkuun tehtiin omatoimisesti pienellä puolella alla olevan tapaista. Tuossa oli tarkoitus tehdä valssi kolmosen ja nelosen väliin ja harjoitella sitä viime kerrastakin tuttua valssin paikkaa. Eli oikein ajoitettu valssi ja sen sijoittuminen lähelle putkea. Aluksi Nuno vetäisi pari kertaa hypyn 2 jälkeen suoraan putkeen eli esteen 7, vaikka minä olinkin esteellä 4. No ainakin sitä sain kaukaa ohjattua, nimittäin mun vikahan se taisi taas olla, että se sinne putkeen meni. Kun sain tuon kohdan kuntoon, niin sitten menikin kivasti. Ei olla vähään aikaan harjoiteltu tuota putken (7.) kuollutta kulmaakaan ja tosi kivasti Nuno sen veti eli itse sain lähetettyä sen putkeen tuolta esteiden 5-6 välimaastosta. Kätsyä, kun koira irtoaa noin.

Sitten mentiinkin sille varsinaiselle ratapätkälle Sepon ohjaukseen. Tällä kertaa harjoiteltiin takaakiertoja erilaisissa tilanteissa. Koska me saatiin viime kerralla Nunon kanssa naksutteluläksyjä, niin nyt ensin testattiin näitä taitoja. Vielä ei olla ihan valmiita, mutta eihän tässä ollutkaan kuin viikko aikaa, joten siihen nähden ollaan kyllä hyvin matkalla. Nähtävästi kuvasta on jäänyt este numero 3:n merkkaus pois. Kyseinen este on siis tuo oikean yläkulman hyppy takaakierrolla. Este numero 6. yrittää kuvata okseria.

Koska me oltiin kotiläksyn kanssa vielä vähän vaiheessa, päätettiin, että ei tehdä nyt kontakteja kokonaisena, joten me skipattiin puomi ja sitten lopetettiin renkaalle. Alkuun tein persjätön pujottelun jälkeen ja tosi hyvin Nuno haki oikean suun putkesta. Kolmosen takaakierto meni kivasti ja oisin saanut Nunon vietyä puomille ilman ongelmaa. Nimittäin melkein unohdin, että nyt ei otetakaan sitä. Mukavaa siis oli huomata, että putken kumpikaan pää ei olisi houkutellut liikaa vaikka putken imuvoima on melkoinen, ehkä jopa suurempi kuin puomin, joka on kyllä sekin Nunon lemppareita. Tuohon kuvaan en vaan yksinkertaisesti saanut oikein tuota putkea taipumaan, nimittäin tuo näyttää nuo putkensuut vähän liian kaukana tuosta puomista.

Ensin kokeilin takaaleikkausta vitosen ja kutosen väliin, mutta se oli tuhoontuomittu yritys. Täytyy vaan olla nopsa ja tehdä valssi, niin sujui paremmin. Omia mokia oli mm. se, että aloin valssata liian aikaisin, jolloin sotkin Nunon hypyn 5. ja rima tippui. Sitten käskytin putkea ja vekkasin voimakkaasti sivuun, kun Nuno oli juuri okserin päällä, jolloin sain sen sotkettua. Maltilla ja selkeällä ohjauksella tuo alkoi sujumaan kivasti. Saatiin kehuja mm. siitä, että oma etäisyys koiraan nähden eli tila meidän välillä on loistava ja siitäkin, että selvästi takaakiertoja ollaan harjoiteltu. :)

Ainiin ja tituleerasi Seppo Nuno tokokoiraksikin, kun sillä on niin vahva kontakti. Hih, tuo ole tokokoiraa nähnytkään (paitsi tietty mutsinsa, ehkä se on perinnöllistä?). Jos mä ilmoittaisin sen tokokokeeseen, niin osaiskohan se liikkeet?

Savikko vol. 2 ja Nakkimatic

2010-03-14T11:06:00.011+02:00

Käytiin agilitya treenaamassa taas Savikon opeissa. Tällä kertaa oli vauhdikas rata, jolla ohjaaja sai olla nopsa, kun koirakin on nopsa. Alla taas "vähän-sinne-suuntaan-mitä-tehtiin" -kuva.

Ensimmäisen kierroksen, jota siis päästiin A:lle asti, oli nelosesteeltä vitoselle kääntö, jossa yllättäen ohjaaja mokasi sanomalla Nunolle hypyn 4 päällä "tänne". Sepon kysyessä kukahan huusi koiralle tänne juuri kun toinen hyppäsi, ei auttanut kuin nostaa omaa käpälää kohti kattoa. Omia höpötyksiä sensuroiden siis uusiin yrityksiin ja sit menikin mainiosti. Nelosen ja vitosen väliin valssi vitosta hipoen.

Ysin ja kympin väliin persjättöä ja kympin ja yhdentoista väliin taas jälkimmäistä hyppyä hipova valssi. Taipui ja kun omia tassujaan laittoi tarpeeksi ripeään tahtiin toisen eteen, ei ehtimisenkään kanssa tullut ongelmia. Rengas meni mainiosti, mutta pujottelun kulma oli Nunolle ja minulle myös hankala. Ensimmäisellä kerralla työnsin Nunon liikaa taakse ja parilla muulla yrityksellä huomattiin, minulla jo tiedossa ollutkin, avokulmien vaikeus. Nuno vaan ei osaa niitä kunnolla, kun kulmaa tulee tarpeeksi. Tätä siis harjoittelemma.

Kontakteja varten me saatiin nyt kotiläksyksi naksuttelutreenejä. Nämä aloitimmekin jo. :)

Keski-Suomen vierailevat tähdet toivat Nunolle älypelin tuliaisiksi. Nakkimatic. :)

Namit menee palikoiden sisään ja ne saadakseen Nuno pitää työntää palikat noihin alkupisteisiin, muuten palikat eivät nouse vaan kulkevat noita kiskoja pitkin.

Nuno kiittää vielä hienosta tuplapelistään. :)

Siuntiossa lumihommissa - urakehitystä kerrakseen

2010-03-07T16:28:00.027+02:00

Narunjatke ja Kennelylituomari vei mut pitkästä aikaa Siuntioon. Pääsin siellä lumihommiin ja oli kyllä huisan kivaa. On kuulemma ihan tavallista, että uransa aloittaa aika pohjalta. Niinpä mäkin jouduin ensiksi juoksupojan hommiin... Eipä kyllä haitannut.

Sit toi narunjatke keksi mun kyvyt ja mä ylenin ensimmäiseksi lumenmaistajaksi...

Kauan mun ei siinä hommassa tarvinnut kieltä kuluttaa, kun päästiin jo kunnon asiaan eli metsuriskoiran duuniin...

Sitten me palattiin metsähommista pihapiiriin ja huomasin olevani aika nopsaan tahtiin ns. pallopoika. En mä tätäkään hommaa pahakseni pannut.

Mutta sitten piti pitää lakisääteinen tauko, mut enhän mä voinut luopua hommista tauonkaan ajaksi, joten mä otin sen mukaan.

Tauon jälkeen mun urakehitys vaan jatkui. Mä pääsin maansiirtohommiin, tai siis lumensiirtohommiin näin talvella. Tässäkin mä olen aika haka.

Mä kuitenkin halusin vielä näyttää noille, että on musta enempäänkin, joten pistin kunnolla pökköä pesään...

Ja kas, vihdoin mun kaikki uurastus palkittiin ja pääsin siihen hommaan, mitä mun on aina mun mielestä pitänytkin tehdä. TYÖNJOHTO!

Toi duunari taustalla kaipasi vähän ohjausta ja voi vitsit, että mä olin tehokas esimies. Kattokaas vaikka...

Sit toi narunjatke haluaa kertoa tähän loppuun, että se on taas askarrellut mulle vähän lisää juttuja. Näitä on kai tulossa lisääkin, mutta saisi se nyt ensin tuohon ekaankin kiinnitettyä ne timangit. Mä en ton kans kyllä ulos lähde, jos ei oo timangeja, multahan menis kaikki katu-uskottavuus näillä kulmilla.

Savikko vol 1.

2010-03-05T19:17:00.007+02:00

Tänään se alkoi. Nimittäin Seppo Savikon agilitytreenit Sporttikoirahallilla. Huuh, olihan kivaa. Aluksi päästiin vain neljä ekaa estettä, kun tuli ongelma. Sitten päästiin vähitellen 5 ekaa sitten 6 ja 7 ja lopulta se 9! Tuo alla oleva kuva ei ihan kohdillaan taida olla, mutta ajatusta antanee siitä mitä tehtiin...

Ensinnäkin saanen hehkuttaa tuskailuja aiheuttaneiden lähtöjen onnistumisia. Aivan mahtavaa, tätä jatkossakin ja vahvistetaan lisää. Nuno ei edes yrittänyt varastaa vaan istui tosi kiltisti ja ODOTTI lupaa. :)

Ensin ohjaja esteen 2. kohdalle ja kutsu. Laser tässä vaiheessa poispäin esteestä kaksi tai ainakin esteen 1 suuntaan ja kun koira hypyn 1 päällä kunnolla laserin kiepsaus 2 esteelle. Vähän kuin välistä veto. Tämä siis meni helposti aina esteelle neljä, jonka jälkeen olin aluksi sen ratkaisevan inasen myöhässä. Jatkossa täytyy myös kiinnittää huomiota etten kumarru eteen, kun teen sylkkäriä. Vitoselle siis sylkkärillä, jonka jälkeen 6. ja 7. esteen väärän pään välistä veto ja koira putkeen esteellä seiska. Tämän jälkeen hyppyestettä numero 8 nuoleva valssi ja putkeen.

Täytyy sanoa, että olipas kivaa ja Sepolta tuli monta hyvää huomiota. Odotukset jakson muillekin treeneille on siis kovat ja vitsit tuo Nuno on aika pähee menopeli, kun osaa itse vaan ohjata.

98/100

2010-02-28T16:08:00.010+02:00

Kävimme Nunon kanssa tänään kokeilemassa Rally-tokon kisarataa. Starttasimme möllialokasluokassa 15 koirakon joukossa. Rally-tokohan on tarkoitus olla kivaa ja se on saanut vaikutteita sekä tavallisesta tokosta että agilitysta. Mölliluokka eroaa virallisesta alokasluokasta siinä, että se on epävirallinen ja koiraa sai halutessaan palkita radalla.

Rallyssa voittaa korkeimmat pisteet saanut ja jos samalla pistemäärällä on useampi, niin nopein suoritus voittaa. 100 pistettä on maksimi. Rallyrata koostuu siis kylteistä, jotka kertovat mitä seuraavaksi pitää tehdä. Aluksi kävimme rataantutustumassa tuomarin johdolla ja sitten itse kisaan.

^ Tästä se lähtee. Tuomari kysyy ollaanko valmiita ja antaa luvan lähteä radalle

^ Ensin pyörittiin 360 astetta oikeaan ja siitä sitten pää sekaisena seuraavaa kylttiä kohden... Kylläpäs mä pidän tuota hihnaa turhan korkealla.

3. kyltiltä tuli meidän ainoat virheet. Yksi miinuspiste taluttimen kiristymisestä ja yksi virhepiste vinosta asennosta. Loppurata siis puhtaasti, jee! ;) Kolmoskyltti piti sisällään seuraavaa: istu-yksi askel & perusasento, kaksi askelta ja perusasento ja kolme askelta ja perusasento. Heti ekalla askeleella tulivat varmaan meidän virheet, koska siinä ainakin sain sanoa erikseen istu-käskyn Nunolle.

^ Tässä lähestytään taustalla näkyvästä spiraalista seuraavalle kyltille, jossa ensin istutaan perusasentoon ja sitten juostaan seuraavalle kyltille.

^ Sit Nuno juostaan!

Narunjatke oli varustaunut nakkien voimin siivittämään koiransa radan läpi, mutta hupsheijakkaa, nakit vain puristuivat nyrkissä ja Nuno sai kädenlämpöiset nakit vasta maalissa. Muutenkin varmaan agista jäänyt kamala kiire päälle, joten yhtään rauhassa ei otettu, vaikka olisi ehkä kannattanut. Mölleihin halusin juuri tuon palkkausmahdollisuuden myötä ja nyt sekin sitten oikeastaan jäi hyödyntämättä. Maalissa oltiin ajassa 1 min 13.56 sekuntia. Ehkä me sitten mennään ensi kerralla jo viralliseen alokasluokkaan. Tuota hihnan nostamista korviin saan kyllä jatkossa seurata, ei kai tarkoitus ollut viitata koko aikaa. ;)

Palkintojenjaossa saimme kuulla voittaneemme koko kisan. Jiihaa. :) Erityisonnitteluja myös Nunon serkkutyttö Minnille ja Johannalle, jotka voittivat alokasluokan! Vesikoirilla oli muutenkin huima edustus kisoissa ja onnea vielä kaikille muillekin vesiäiskoirakoille!

Agilitya tauon jälkeen

2010-02-27T20:49:00.005+02:00

Tulipas pienet kuvat, mutta ehkä saatte selvää juuri sen verran, että alkaa kismittämään, kun ei kunnolla näe... No siis käytiin tänään Nunon kanssa kokeilemassa vähän agilitya jonkinlaisen tauon jälkeen. Treeneistä jäi kyllä tosi sekavat fiilikset. Varmaan sekä koiralle että ohjaajalle. Ei hyvä. Ensin tehtiin tämä ratapätkä, jossa oli A. Toiselle kiekalle vaihdettiin A:n tilalle keinu ja loppuun vielä pussi.

Twistattua taisi tulla ja ehkä jopa jaakotuksenkin tein ja persjättö nyt ainakin siellä oli. Tämä mentiin kahteen kertaan. Ekalla kerralla unohdin suunnittelemani persjätön väliin 6-7 ja tein valssin. Turhaa pyörimistä tuollaiset tanssahtelut. Otettiin uudestaan ja kun tein suunnitelman mukaan, eli jaksoin sentään keskittyä 11 estettä, oli lopputulos suorastaan mainio. Tämä oli se JES-osuus treeneistä.

Toisella kiekalla Nuno jotenkin meni täysin ylikierroksille. Ei mitään hajuakaan mistään odottamisesta lähdössä tai muutenkaan kuuntelemisesta = räiskintää joka suuntaan. En ymmärrä miten koira saattoi hetkessä kadottaa korvansa niin tyystin. Sellaista päätöntä koheltamista eikä pysynyt lainkaan nahoissaan. Ehkä meidän pitäisi olla edelleen tauolla? Kokeilimme vielä uudestaan ja paremmin se meni, mutta ihan tyytyväinen en kuitenkaan ole. Hyvää tässä harjoituksessa oli se, että kokeilin riskillä, huomasin ettei toimi ja vaihdoin toimivampaan. Näiden esitysten fiilikset toivat siis sen ristiriitaelementin.

Pöytää (1. radan 9. ja 2. radan 3. este) ei ollakaan treenattu keskellä rataa kuin kerran kisoissa (juu siellähän sitä kannattaakin ottaa vain). Yllättävän hyvin meni, ei kertaakaan mennyt yli ja pysyi vaaditun ajan pöydällä. Nunolla näyttää pöydän luontainen suoritusasento olevan istuminen, vaikka sitä en siltä edes pyydä. Tästä jäi hyvä mieli. Kontakteihin olen suht tyytyväinen, keinua pitää kyllä treenata, että siihen kanssa jäädään, kunnes lupa tulee.

Leluja

2010-02-26T19:16:00.003+02:00

Narunjatke kävi kangaskaupassa ostamassa mm. 4 metriä fleeceä ja on tässä sitten niitä suikaloinut ja solminut leluiksi. Huom! siis etenkin kaikki "Harjun hurjat", mäkin osaan tehdä käsilläni jotain. :)

^ Ensimmäiset mallit. Punavalkea meni Lucan käyttöön ja näytti kelpaavan mainiosti. Punamustasta tuli taas mun treeniliiviin sopiva väriensä puolesta, joten se pääsee koulutusliivin vakiovarusteeksi perstaskuun.

Tein myös tuplapitkän tuplavärisen lelun, josta näytti Nuno kovasti pitävän. Näitä solmimisharjoituksia jatketaan kunnes fleecesuikaleet loppuu. Sitten vaihdetaan kaulapantakokeiluihin tai mennään ostaan lisää fleeceä.

Muutaman viikon tauon jälkeen Nuno pääsi vihdoinkin esteille. Tällä kertaa Kennelylituomarin kanssa. Voi vitsit, kun se olisi itsellekin muka niin helppoa, että vähän vaan vilkaisee, että tuossa ne esteet on ja tuollainen näyttäisi olevan se järjestys. Eli tästä voinette päätellä, että Kennelylituomari ei paljoa perustanut rataantutustumisesta eikä siitä mitkä ovat ne oikeat komentosanat Nunolle. Eka rata oli tämän koirakon taidoille hieman hankala, mutta toisella helpommalla vetivät jo melkein kuin vanhat tekijät. :) Kennelylituomari sai ansaitut aplodit treenikavereilta. Täytyy muuten vielä kehaista, että Nuno ei edes suunnitellutkaan pienissä herneissään, että varastaisi Kennelylituomarin kanssa. Jes!

Rally-tokokurssikin päättyi. Eilen oli tarkoitus käydä vielä kerran fiilistelemässä Myllypuron pommisuojan tunnelmaa ja tehdä vielä joku rallyrata. Pöh, VR petti taas kerran ja jätiin siis kirjaimellisesti asemalle ruikuttamaan. Sunnuntaina korjaamme rallyn tilanteen. Koska emme pääseet treenaileen pommariin, tekstari Petralle ja Lucalle tuotti meille kaivattua treeniseuraa ja treenasimme sitten vähän kotikulmilla.

Nuno on kyllä mielestäni mennyt hyvin eteenpäin rallyn liikkeiden kanssa. Eteenistuminen sivulta alkaa sujua, samoin seläntakaa kiertäminen. Muuten liikkeet ovatkin melkein tokosta ennestään tuttuja. Tietty rallyn pujottelua ei voi verrata agin pujotteluun, mutta eiköhän sekin mene. Rallyn kanssa on kyllä kiva fiilis Nunon kanssa puuhaillessa.

Aamupäivän pikkupuuhia

2010-02-20T13:13:00.019+02:00

^ Otetaan yksi tällainen, viedään se ulos ja päästetään vapaaksi...

^ Sanotaan yhdelle tällaiselle jotain hassua, jotta se hämmästyy...

Jonka jälkeen yhdeltä tällaiselta kysytään haluaisiko se juosta, hakea keppiä/risuja tahi kaivella lumihankea. Saadaan toivottuja reaktioita ja sitten vaan räpsitään (onnistuu lapaset kädessä kovemmassakin pakkasessa)

Kuvakuulumisten jälkeen voimmekin kertoa, että nyt on rally-tokon alkeiskurssi plakkarissa. Kiitos vielä Annalle ja Anninalle. Rally osoittautui oikein kivaksi ja tämä sopii tavallista pilkun*** tokoa minulle, joten tätä kyllä jatketaan. Pitäisi vaan saada jostain kylttitelineet, mutta voihan noita treenata ilmankin, pelkillä kylteillä.

Agilityrintamalla sen verran uutta, että pikkuinen tauko on tehnyt terää ohjaajalle. Pääsimme Nunon kanssa myös Seppo Savikon agilitykurssille, jota kestää kahdeksan kertaa. Aloitamme tuon maaliskuun alussa. Jei. :)

Ystävien kanssa on kiva käydä uimassa!

2010-02-14T10:04:00.009+02:00

Nuno pääsi Hyvinkään koirakylpylään uimaan kahtena iltana (perjantai ja maanantai). Kiitos seurasta Kaisi, Aida ja Dia, Jaana, Mena ja Mila, Petra ja Luca, Sanna ja Saaga ja Katja ja Sesse! Näin ystävänpäivänä Nuno ja narunjatkeet tahtovat toivottaa riemukasta ystävänpäivää kaikille karvaisille sekä vähän vähemmän karvaisille kavereilleen! :)

Ensimmäisellä uintireissulla käytiin vielä virkistäytymässä suolahuoneessa puolen tunnin verran. Nunoa harmitti suolahuoneessa istuminen, kun uudet koirat olivat jo uimavuorossa. Nähtävästi puolentunnin uintiriekkuminen ei ollut tarpeeksi.

^ Nunolle iskee ramppikuume aina ensimmäisen kastautumiskerran ajaksi. Sitten sitä ei enää meinaa saada rampeilta ja altaasta pois.

^ Heitä nyt se lelu. Kielikin vain vähän vilahtaa...

^ Saaga ja tennispallo. Tennispallot näyttivät olevan Saagan suosikkeja.

^ Numppapumppaumppalumppa tuo lelun uudelleen heitettäväksi

^ Ystävyyttä on saman uimarampin jakaminen... Nuno ja Aida

^ Aida

^ Lucan tyylinäyte

^ Ei lähdetä vielä! Mä en ainakaan tuu! Anna se lelu, mä meen vielä uimaan!

^ Onks pakko käydä suihkussakin, eiks voitais vain uida?!

Näkymättömiä koiria (hassu keskustelu)

2010-02-05T08:42:00.004+02:00

Unohdinkin ihan kertoilla hassun keskustelun ensimmäisten rally-tokotreenien jälkeen. Rallyilythän tapahtuvat pommisuojassa monta kerrosta maanpinnan alapuolella. Ulospäin näkyy vain hopeanhohtoinen kuutio, jossa on ovi. Kun treenit olivat loppu, olimme Nunon kanssa ensimmäisenä ulkona ja päästämässä oven takana odottelevat pentukurssilaiset sisään. Kaikki näyttivät olevan perroja.

Kuution vieressä menee kävelytie ja sieltä sitten eräs nuorehko mies alkoi huuteleen:

Nuorimies: Hei, onks siellä vessa, kun te kaikki jonotatte sinne?
Narunjatke: Ei oo...
Nuorimies: Mä katoin vaan kun te kaikki jonotatte sinne et siellä ois vessa. Teillä on kaikilla samanlaiset koirat!
Narunjatke: Joo, nämä ovat samaa rotua kaikki.
Nuorimies: Kaikki on ihan samanlaisia. Onkohan ne samasta kennelistä?
Narunjatke: Eivät ole, ovat eri kasvattajilta, mutta samaa rotua.
Nuorimies: Mistä sä sen voit tietää?
Narunjatke: No kun tän mun koiran kasvattajan muita kasvattamia koiria ei ole täällä.
Nuorimies: Näkymättömiä koiria teillä. Kaikki samasta kennelistä.

:) :) :) (Sit meillä olikin jo kiire autoon)

Maanantain mietteitä

2010-02-01T19:42:00.008+02:00

Hmm, oikeastaan ei ole mitään raportoitavaa. Tai ehkä on sittenkin... Narunjatkeella on agilityähky, joten Nunoa saa jatkossa nähdä liitelemässä Kennelylituomarin kanssa, kunnes kokoan itseni taas sekä fyysisesti että henkisesti. Nunolla taas on jonkinmoinen Narunjatke on mälsä tyyppi -ähky ja onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa murrosikää? Nunohan ei pahemmin ole murkkuillut, mutta viimeaikaiset temppuilut osoittavat muunlaista. Hymph!

Toisaalta rally-toko on kivaa kummastakin ja Nuno jaksaa harjoitella kivasti liikkeitä. Menin Annan ja Anninan yllytyksestä ja vähän Petrankin ilmoittamaan meidät jo kisoihinkin. Onneksi sentään mölliluokkaan ja koska sinne on vielä rajoitettu osanotto on aina tietty mahdollista, että mukaan ei mahduta ja saadaan huokaista helpotuksesta ilman suurempia ponnisteluja. Petran kanssa jutellessa kävi ilmi, että eihän vielä olla läheskään kaikkia liikkeitä edes koitettu, mutta kai se riittää, että ainakin kerran on kuullut miten ne teoriassa pitäisi suorittaa tai edes nimeltä jos ei sitä teoriaakaan?!

Rally-tokojutuista kirjoittelinkin jo aiemmin. Kummallista, että tuohon hommaan olen naksuttelun nyt ottanut avuksi, vaikka muuten sitä on tullut hyvin vähän harrastettua. No näyttää toimivan, joten mikäs siinä. Naksutinkokoelmakin on jo kasvanut kolmeen, kun treenireissulta naksu unohtui ja uusi piti käydä ostamassa. Punainen, sopii treeniliivin väreihin. Tulipa sitten kuvattua pari huonoa videota meidän sisäpuuhista.

Ei meistä oikeita tokoilijoita taida koskaan tulla, kun mulla on niin voimakkaat vartaloavut kaikessa, mutta jos oon oikein ymmärtänyt, niin rallyssa saa ainakin alokasluokassa vielä venkuloida. :)

Uintia Nunolle on luvassa taas lähiaikoina ja suolahuoneeseenkin olisi aika varattuna. Jee! Kennelylituomari bongasi Hesarista jutun koiran hännänheilutuksesta. Tuon jutun luettuani jäin pohtimaan, että mitäs Nuno viestittää, kun sen häntä heiluu laajassa kaaressa vasurilta oikeaan ja oikealta vasempaan? Niin ja kummasta suunnasta tuota oli tarkasteltu? Siis että sen robottikoiran suuntaisesti häntä heiluu vasuriin vai sen vastaantulevan vasemmalle? Mene ja tiedä, ehkä joku tutkijoista näkee tämän ja viitsii postata mulle vastaukset. ;)

Ainiin, Nunosta on tullut Mursusaaren Mötkäle (Aku Ankkansa lukeneet varmaan tunnistavat tämän)! Viime punnituksessa elopainoa näytti vaaka jopa 17,8 kilon verran. Huh. Syksyllä sitä oli 17 kiloa ja nyt siis melkein kilo lisää. Kaikkea ei voi laittaa kasvaneen tukan piikkiin, joten eipä ihme oikeastaan, että moni on todennut Nunosta tulleen jämäkkäämmän ja äijämäisemmän. Läski se ei ole, kun kylkiluut tuntuvat kyllä mainiosti.

Remonttikoira?

2010-01-26T09:28:00.002+02:00

Niin meillä siis remontoidaan. Ei mitenkään suuressa mittakaavassa, mutta alakerran wc on saamassa uutta ilmettä. Nunohan ei remonttia ole aiemmin kokenut eikä tämäkään näytä hetkauttavan koiraa suuntaan tai toiseen. Paitsi ehkä hyppimään seinille. ;) Nimittäin remppahan merkitsee sitä, että narunjatke sutii maalia seiniin musiikin tahtiin eikä leiki koiransa kanssa. Remppa myös merkitsee sitä, että Kennelylituomari tasoittaa seiniä ja irrottelee lavuaaria ja sen sellaista. Sekään ei leiki koiran kanssa.

Vessan ovella kävi Nuno istuskelemassa, katseli pää kallellaan hullunkurista heiluntaa maalitelan kanssa, puisti päätään ja lähti. Keksi sitten Kennelylituomarin jättäneen pipo-hanskat-lapaset-laatikon lipastosta auki. Sieltähän fiksu pörröpää keksi hakea yksitellen hanskan ja pipon, jos toisenkin. :)

Rally-toko vol. 1

2010-01-22T09:37:00.002+02:00

Aloitettiin Nunon kanssa eilen varsinaiset rally-tokon treenit. Teoriatunnillahan narunjatke kävi jo viime viikolla ja Nuno sai viettää poikien iltaa Kennelylituomarin kanssa. Rallya meistä ei ole kumpikaan kokeillut aikaisemmin (vähän ihmehän tuo olisi Nunon kohdalla, kun ei sitä kukaan ole vienyt), mutta narunjatkeelle myös uusi laji. Suunnilleen sen verran olin kärryillä lajista etukäteen, että kisoissa on rata täynnä kylttejä ja kyltit kertovat mitä pitää tehdä. Ja koiran kanssa pidetään hauskaa eikä jäykistellä kuten perinteisesssä tokossa.

Eilen siis ekat treenit. Harjoiteltiin mm. käännöksiä. Takuuvarma sekaantumismahdollisuus on 270 asteen käännöksissä, joissa käännytään oikealle, kun on 270 asteen käännös vasempaan ja toisaalta käännytään vasemmalle, kun on 270 asteen käännös oikeaan. Selkeää eikö totta? Sitten vaan se meistä, joka osaa lukea, opettelemaan ensin ne vasen ja oikea kunnolla. Mä luotan tässä Nunoon, mulla sotkeentuu niin usein vasen ja oikea, kai toi oppii pian lukemaan?

Vaikka tiesin, että koiraa saa kannustaa ja kehua jatkuvalla syötöllä ja saa vartalo-ohjata ja varmaan venkuloida miten vaan, niin silti se tokotönkkyys iski ajoittain. Ihmeellistä, että narunjatke on ajoittain hiljaa. :) Sivulta eteen istumaan siirtymistä meidän pitää treenata vielä. Nuno tulee helposti pikkuisen vinoon. Meneeköhän kisoissa paljon pisteitä vinoudesta? Huomaattekos, että mä suunnittelen jo kisoja? :)

Aivan uutena temppuna Nunolle tuli eilen selän takaa kiertäminen sivulle vaikkapa juuri siitä edessä istumisasennosta. Onneksi olin ottanut naksuttimen mukaan ja muutaman onnistuneen kierron jälkeen Nuno hiffasi mistä se naksaus aina tulee. Jei! Eli eilen opittiin kokonaan uusi asia. Kokeilin tuota tänään sekä aamu- että iltaruokaa antaessa ja toimi vielä paremmin eli eiliset onnistumiset eivät olleet onnen kantamoisia vain. Kiva huomata Nunon oppivan taas tosi nopeasti uusia asioita.

Toinen vaikea juttu on sivulle tuleminen ilman perusasentoon istumista. Mitenhän tuo olisi parasta opettaa? Nyt kokeilin erillisellä käskysanalla ja palkkaus naksulla ja sen perään heti liikkeelle lähteminen ennen kuin Nuno ehti istua. Liikkeelle lähtemisen tein siksi, että se ei naksauksenkaan jälkeen istuisi. Tarkoitus olisi tuosta sitten häivyttää tuo liikkuminen heti, jolloin se tulisi vain seisomaan sivulle. Meneeköhän tällä sarjalla ihan metsään...

Oli kyllä kivaa, pitää varmaan hankkia kylttejä itsellekin. :)

Kaavoihinsa kangistunut

2010-01-20T11:19:00.004+02:00

Nunon arkiaamut tuppaavat kulkemaan aina samaa rataa:

1) Herätyskello soi --> Nuno tulee kainaloon nukkumaan torkun ajaksi

2) Kahden torkun jälkeen narunjatke suuntaa kylppäriin ja koira seuraa --> Nuno asettuu kylppärin lattialle nukkumaan tai menee (kylmään) saunaan lauteille.

3) Narunjatke menee ehostautumaan toiseen huoneeseen --> Nuno valloittaa sohvasängyn ja jatkaa unia tai katselee ikkunasta sohvasängyllä istuen. Mahdollisesti molempia.

4) Siirrytään alakertaan, kunhan koira ensin herää ja venyttelee. Kennelylituomari käskee laittaa makkarin oven kiinni.

5) Nuno juoksee ruokakupin eteen istumaan.

6) Nuno syö ja tulee nuolemaan keittiön penkkiä tai mun lahkeita (yyh), kysyn söikö se ihan varmasti ihan kaikki --> Nuno menee tarkistamaan kuppinsa

7) Lähdetään ulos:

Ollaan kierretty varmaan jo kaksi vuotta ihan samaa lenkkiä. Okei alussa ja jossain vaiheessa jaksoin varioida tuota ainaista reittiä. Nykyään "hulluina päivinä" kierretään se väärään suuntaan. Täytyy myöntää, että suurin syy on narunjatkeen laiskuudessa, aamu-unisuudessa ja mukavuudenhalussa. Tuolla meidän reitillä on kivasti kakkaroskiksia, kävelytietä ilman autoja ja sen kesto on vähintään 20 min ja riippuen Nunon postien määrästä, se kestää pidempään.

Tällä joka aamuisella kierroksella tutustuu välillä alueen muihin asukkaisiin, tai ainakin oppii tunnistamaan heitä, vaikka varsinaista tutustumista ei kyllä yleensä tapahdu. Kesällä aikataulussa pysymistä rytmitti paidattoman miesjuoksijan joka aamuinen vastaantuleminen. Pitkälle syksyyn hän juoksi vain shortsit jalassa, narunjatke jo taas kaiveli toppatakkiaan esille. Talven tullen ei juoksijaa ole näkynyt. Onkohan tästä vedettävä johtopäätös, että talvella ei voi juosta?

Melkein joka aamuinen näky on myös nainen rattaiden kanssa. Tässähän sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, mutta siinä sen sijaan on, että rattaissa ei koskaan ole ollut ketään kyydissä. Ei lasta, ei lemmikkiä, ei nukkea, ei aikuista. Joka aamu rattaita kuitenkin nähtävästi ulkoilutetaan. Täytyy myöntää, etten itse jaksaisi.

Paljon nähdään myös kulmakunnan koiria. On mm. berni Vallua, jota Nuno aina yrittää saada leikkimään. Vallu vaan ei Nunolle lämpene ja arvokkaasti jatkaa vain matkaansa terveydysten jälkeen. Nuno tanssii ja hyörii. Viime viikolla tavattiin karkuteillä ollut silkkiterriemix (ehkä? oli lyhyessä karvassa, hankala tunnistaa), joka räyhäsi ja rähisi Nunolle. Onneksi omistajansa tuli huutelemaan koiraansa ja koira melkein kotinsa kohdalla. Suurin osa koirista me kuitenkin ohitetaan täysin huomioitta, tai kyllä me ne nähdään, mutta ei moikkailla sen kummemmin. Saapa narunjatke sitten jurottaa silmät sirrillään tuttua reittiä robottina eteenpäin.

Nunolle aamulenkit ovat sitä aikaa, kun Numppa saa haistella rauhassa maita ja mantuja. Tai no yleensä ottaen. Mihinkään me ei juututa kyllä sitten pitkäksi aikaa. Muilla lenkeillä ei Nunolla sitten olekaan yleensä aikaa haistella kovinkaan paljon tai sitten sitä vaan suoda narunjatkeen toimesta. Tämä näyttää toimivan meillä ihan hyvin.

Lenkin loppupuolella Nunolla alkaa pieni riekkumisvaihe. Tässä vaiheessa etsimme lähimmän kepin, jonka Nenunen sitten kuljettaa kotiovelle asti Kennelylituomarille tuliaiksiksi (on varmaan tosi otettu näistä lahjoista, niitä on kokoelmallinen). Kepin kanssa ollaan niin ylpeää koiraa ettei tosikaan. Ja juostakin pitäisi. No onhan ne jonkinlaisia aarteita Nunolle. Tämän aamun valinta oli männynrisu havuilla.

Kotona otetaan vielä leikkiä leluilla ennen valmistautumista päivän puuhiin ja töihin lähtöön. Olettekos te muut aamu-urautuneita?

Keep the faith

2010-01-18T08:46:00.002+02:00

Päässä on soinut Bon Jovin Keep the Faith. Meillä sitä kuitenkin lauletaan muodossa:

Faith: you know you're gonna live thru the rain

Ulla you got to keep the faith

Faith: don't let your love turn to hate

Right now we got to

Keep the faith

Nuno we got to keep the faith

Tämän vuoden kisaura käynnistettiin sunnuntaina. Lajina oli suosikkimme eli agility. Ohjelmassa oli kaksi starttia, molemmat perusagilityratoja. 1. rata ja 2. rata, olivat molemmat tuomarina toimineen Mia Laamasen käsialaa. Viisaammat osasivat kyllä hyvin valistaa mua tulevien ratojen luonteesta ja oikeassa olivat.

Ensin mentiin rata-b. Muuten hyvä rata, paitsi, että saatiin hylky. Jos sen mustan aukon poistaa radalta, niin ihan tyytyväinen muuten olen. Nuno oli hyvin hanskassa, kunnes tuli tuo musta hetki ja sitten peli olikin jo menetetty. Toiselle radalle valmistautumaan siis.

2. rata oli melkein sama rata toiseen suuntaan. Tällä radalla Nuno ei ollut niin hyvin hanskassa, joten huippukaunis rata se ei ollut, kun narunjatke meinasi törmätä pituuden pystykeppeihin ja vähän sähläystä oli ilmassa. Loppusuoralle esteeltä 17 kaartaessa oli kuitenkin tuloksena vielä 0. Puomilla Nunoa en sitten saanut tarpeeksi haltuun ja se jätti alakontaktin ottamatta. Bling, vitonen kalahti tilille. Loput hypyt Nuno irtosi mainiosti. Vähän harmittaa tuo vitonen, mutta oikeastaan olen tyytyväinen tuohon, paras tulos kuitenkin tähän mennessä kisoista.

Kyllä nämä radat antoivat uskoa tulevaan. Aikojen kanssa ei ollut ongelmaa, kun tuolla 2-radalla mentiin kaikesta huolimatta 8,54 sekuntia alle ihanneajan. Toinen rata olisi ollut nopeampi. Nunon kanssa ei kyllä parane alkaa tuota enempää hidastelemaan, se keksii itse sitten ties mitä viihdykettä itselleen.

Tässä vaiheessa kaikki kuorossa tuota Keep the Faithia (kyllä se nolla vielä tulee)... Note to self: 1)kohota kuntoa, 2)pidä touch loppuun asti, 3)muista karjua puomilla. :) Eli entisen kouluttajamme JiiPeen sanoin: pidä tatsi, pidä tatsi, pidä tatsi! Seuraavat kisat, here we come!

Tiistaipyöritystä

2010-01-13T19:20:00.005+02:00

Bongattiin (kiitos Sannalle) hyvä tarjous lämmitetystä agihallista Espoon Juvanmalmilla. Vähän kyselyä haluaisiko joku mukaan ja ihan kiva porukka saatiin kasaan, kiitos seurasta Petra, Kaisi, Sanna ja Pauliina + koirat.

Halli oli kiva, mitä nyt vielä osittain kesken. Mm. pujottelua, pituutta tai pöytää ei ollut, mutta eipä tuo menoa haitannut. Putkiin painoja olisi kyllä kaivattu... Ensimmäistä kertaa yritän nyt laittaa videota Nunon blogiin. Tässä pieni pyörittely pätkä eiliseltä:

Kuvaajana Petra, kiitos vielä!

Tuossa pätkässä ei ollut varsinaisesti mitään logiikkaa, mentiin with the flow... Ja siis kuitenkin silleen, että Nunokin meni minne käskin. Kuuma hallilla tuli kyllä! Ihanaa viime aikojen paukkupakkasten jälkeen. Nuno meni hyvällä huumorilla ja kuulolla eilen. Harjoiteltiin lähdössä odottamistakin jonkin verran ja alkaa sekin olemaan taas paremmalla mallilla.

Maanantaina käytiin Petran ja Lucan kanssa treenaamassa tokoliikkeitä erään koulun parkkiksella. Nunolla näytti olevan oikein kivaa ja istuminenkin sujui back on track-loimen takaliepekkeet peffan alla. Ensimmäisiä kertoja takki päällä takaliepeet tuntuivat koiraa ärsyttävän.

Ilokseni sain tänään myös tiedon, että päästiin Nunon kanssa rally-tokon alkeiskurssille. Vaikuttaa oikein hauskalta lajilta ja Nunolle sopivalta. Huomenna heti teoriatunnille ilman koiraa ja sitten alkaakin oikeat treenit.

Viikonloppu a la Nuno

2010-01-10T15:21:00.013+02:00

Nunon viikonloppu oli mm. tätä:

Ja tätä:

Ja jonkin verran myös tätä:

Väliin mahtui pusuja tuhansittain taas, siankorvaa ja naudan kurkkutorvea, makoisia unia, saunomista ja yleistä riekuntaa... Ja vähän myös tällaista:

^ "Hei kamut, täällä on jotain kiinnostavaa..."

^ Fiksu otuksemme on lukenut sarjisannoksia taas riittävästi: "Kersantti Ärjylä" eli ei nyt taas pysähdytä, liikettä, liikettä!!!

Ilahdutetaan koirakaveria

2010-01-06T15:14:00.010+02:00

^ Loppiaisen kielikuva :)

^ Naapuri: "Ai se osaa ihan poseeratakin?!"

Saatiin joululahjaksi paljon toivottu monitoimikone. Narunjatke ja Kennelylituomari ovat tehneet sillä smoothien jos toisenkin sitten joulun ja tänään testasin sitä ensimmäistä kertaa ruoanlaitossa. Koska kone haluttiin osittain "Nunolle mössökoneeksi" teki Narunjatke Nunolle sekä kesäkurpitsasosetta ruoan mausteeksi että

ILAHDUTA KOIRAKAVERIASI -Keksit

n. 100 g maksaa (ei sianmaksaa)

2-3 rkl kesäkurpitsasosetta

3 dl täysjyvävehnäjauhoja

2 rkl kaura-ruishiutaleita

1 rkl öljyä

1 rkl voita

1 rkl vettä

1 iso valkosipulinkynsi

^ Keksit uuniin menossa...

Maksa soseutetaan monitoimikoneen soseutusosiossa ja sekaan laitetaan muut ainekset. Annetaan pyöriä sekaisin kunnes alkaa näyttää taikinalta, jota voisi leipoa. Lisää vettä, jos tuntuu liian kuivalta.

Muotoile öljytyin käsin pieniä palloja. Paista leivinpaperilla vuoratulla pellillä n. 10 min 180 asteessa. Anna pyörykoiden kuivua tämän jälkeen uunissa vielä noin tunnin.

^ Odottamaan kyllästynyt keittiöapulainen

Liikkuva hyppyrata ja muita kertomuksia

2010-01-02T15:41:00.019+02:00

^ Nuno ja Jomppu

Uutta vuotta Nuno juhlisti Siuntion kauniissa maisemissa Jomppu-omenaisen ja Hertan (superkiiltoinen labbis-dalmis, jolla maailman kaunein ruskea väri turkissa) ja muun porukan kanssa. Narunjatke taas unohti valitettavasti kameransa kotiin, joten tyytyminen kahteen kännykkäkuvaan, joista ihanan auringonpaisteen ansiosta tuli jokseenkin selvät.

Jos katsotaan viime vuotta taaksepäin niin osaan annetuista tavoitteista päästiin ja osa jäi vielä ensi vuoden saralle. Näyttelypuolelta Nuno hankki itselleen hienosti sertin, vsp-tittelin ja varsertin ja näihin tuloksiin oltiin hyvin tyytyväisiä. Etsijäpuolelta Nuno suoritti alkeiskurssin ja pääsi loppukokeesta kerralla läpi. :) Tokopuolella vaan treenailtiin ja liikkeet alkavat ehkä kohtalaisesti olla hallussa, paitsi hyppy, jota niin hirmuisen harvoin päästiin kokeilemaan.

Agilityn osalta jäi kisoissa vielä parhaat tulokset saavuttamatta, hylkyjen lisäksi tuloksia saatiin sentään, joten ensimmäinen tavoite sinällään saavutettu. Tänä vuonna sitten parempaa... Nunossa on kuitenkin potentiaalia vaikka kuinka ja kunhan narunjatke saa itsensä sopivaan ojennukseen kisoissa, uskoisin niitä parempiakin tuloksia tulevan. Terveyspuolella ilahduttivat kilpparitutkimus-ja pevisatutkimustulokset. Ikävääkin koettiin hammaspuolella sattuneen tapaturman osalta. Mutta tonnin leegot - niillä kelpaa hymyillä!

No entäs sitten tänä vuonna? Ainakin parempaa agilitymenestystä ja nollaratoja lähdetään kisoihin hakemaan. Jos se treeneissä osaa, niin miksei sitten kisoissa? Narunjatke yrittää jatkossa muistaa radan vielä loppusuorallakin (ei onnistunut viime vuonna), muistaa vaihtaa ajoissa agikengät (ei onnistunut viime vuonna) ja on paikalla rataantutustumisessa ajoissa (ei onnistunut viime vuonna). Lisäksi Narunjatke lupaa luottaa koiraansa enemmän ja yrittää olla sössimättä toisen menoa. Niin ja etenkin Sannalle tiedoksi, Narunjatke myös lupautuu harkitsemaan sitä ilmastointiteippiä oikeasti suun edessä. Kennelylituomaria tämä varmaan riemastuttaa, vaikka onhan hänellä jo korvissa Ulla-suodatin... ;)

Näyttelysaralla toivomme parin tuomarin ihastuvan Nunoon hirmuisesti, eli muutama kehässä ympyrän juoksentelu on ainakin luvassa. Toiveissa on myös pysyä terveenä ensi vuonnakin. Etsijäkoirailun tavoitteena on paljon treenejä ja mahdollisesti jatkokurssin tai etsijäkoordinaattorikurssin suorittaminen.

Tokossa jatketaan treenejä ja yritetään saada se tokohyppykin kuntoon. Osaisikohan joku Keski-Suomessa tehdä meille tokoesteen? ;) Jos treenit alkaa näyttää tarpeeksi lupaavilta, lupaan harkita kisailmoittautumisen postittamista loppuvuodesta.

Viestiä lupaamme harrastaa metsissä useammin kuin vuonna 2009, eli Kennelylituomarillekin tässä nakki napsahtaa. Lisäksi voitaisiin joskus kokeilla verijälkeä, jos esim. Petra ja Luca suostuvat tutustuttamaan meitä joskus lajin saloihin. Liina meillä on jo ja verta kai saa kaupasta, tarvitaanko muuta? Metsä?

^ Loistavaa uutta vuotta 2010 lumikuonolta!!!

Ihmettelette jo varmaan otsikon Liikkuvaa hyppyrataa, josta ei ole vielä ollut mitään mainintaa. Uudenvuodenpäivänä muiden vielä nukkuessa livahdettiin Nunon kanssa aamukävelylle. Nuno kolusi kaikki vähänkään aukeat paikat lumipallohakujen toivossa ja kiipesi lumikasat leikkien niiden olevan A-esteitä ja kiikkui tienvierushangilla kuin puomilla konsanaan. Pikkuinen oli aivan vallaton ja ihastunut ja mikseipä olisi, valkoinen lumi, kaunis metsämaisema ja paljon juoksutilaa.

Jostain lumen alta se keppi Nunoa huuteli ja esiin sai itsensä Nunon kaivamaan. Keppi halusi siis leikkiin mukaan. Ihan pieni keppi ei ollut kuitenkaan (n. 2,5 m) ja kapealla metsätiellä keppi ylettyi tien laidasta laitaan. Nuno siitä keskellä sitä sitten kannatteli. Tämä parivaljakko keppi-Nuno suhasi sitten tietä juoksujalkaa edes takaisin ja liikkuva hyppyratahan siitä sitten Narunjatkeelle muodostui.

Narunjatkeen lautapelikutkutuskin sai helpotusta Joelin Afrikan Tähden ominaisuudessa. Voittamattomana alkoi tämä vuosi! Niin ja Nunokin pääsi kunnon puusaunan ylälauteelle Siuntiossa.

Edit. Uudenvuoden kunniaksi blogi sai uudistuneen ulkoasun, lumihiutaleita leijailee ja 3 palstaa ja blogipohjan kuvatkin vaihtuivat (joulupallot pois)... Kennelylituomarin pyynnöstä blogin nimikin suomentui.

Joulupäivän lumihanki-iloittelut

2009-12-25T12:15:00.013+02:00

Pakkasta on reippaasti, n. -18 astetta. Nunoa vaan ei pakkanen kiusaa, kunhan vaan hankeen pääsee peuhaamaan. Askellajia hankihyppelyihin suunnatessa voisi kuvailla vallattomaksi.

^ On niin paljon lunta ettei tassu taivu moikkaukseen, joten korvalla "Morjens!!"

^ Kieli, tarviiko sanoa muuta? Jopa ravistaessa...

^ On hanget korkeat nietokset, kun joulu joulu on meillä...

^ Lentokone? Lumipallo???

^ Lumipallooooo-ooo!!!!

Ja pari kuvaa eiliseltä...

^ Onkohan pukki muistanut mua lahjoilla...?

^ Paketin avausnäyte, oon aika tehokas.

^ Mitäs täällä on?

^ Hiphei, joulupukki muisti mulle ne 2 nauravaa nakkia...

^ Nuno oli lahjahiiri. Lahjasaldona 2 pehmolelua, kaneli (pinkki virtahepo) ja strutsi, joka pitää ääntä. Koirille tarkoitettu mikrokuitupyyhe ja retkeilyruoka-/vesikippo, nauravat nakit, paketillinen koirankeksejä ja Back On Track -loimi.

^ Kävisköhän tää tennispallosta...?

24. luukku - Hyvää joulua!!!

2009-12-24T10:57:00.009+02:00

Täällä Keski-Suomessa on aika paljon lunta, välillä joutuu toimimaan ihan puskutraktorina ja aura-autona...

Mä jouduin heti näin jouluaattoaamun kunniaksi toimimaan mallina. Täytyy kyllä sanoa, etten ymmärrä miks ne ihmismallit aina valittaa kylmyydestä ja sen sellasesta, mä vaan valitin siitä, että piti tulla pois hangesta!

Sinivuorten yö, siellä uuras työ, se on päättynyt, jo juhla nyt, la la lallala, helikellot soi, tulla tonttuset voi ilomielin...

Lunta on kivasti mahaan asti.

Ja sitä lunta kertyi mun turkkiin aika lailla, mä vähän testailin miltä tuntuisi olla väritykseltä valkoinen ruskein merkein eikä ruskea valkoisin merkein.

Enkelin piparit

Joulu ovella kolkutteli
ja ulkona ritisi pakkaskeli,
kun hankea kosketti enkelin siipi

ja enkeli portista pihaan hiipi.
Pieni enkeli tahtoi katsella vaan,
kun joulua laittoivat ihmiset maan:
koristeita, lamppuja pensaissa pihan,
ne taivaan tähtiä muistutti ihan.

Vielä enkeli sisäänkin kurkistaa taisi,
että joulusta tarkemmin selvää saisi.
Ja sielläpä uunissa piparit paistui.
"Ne varmasti suussakin hyvältä maistui..."
niin enkeli tuumi. Ja äiti kun veti
piparit uunista, huomasi heti,
että puuttui pelliltä sydän ja tähti
-ne enkelin taskussa taivaaseen lähti!

Riemukasta ja lumirikasta joulua kaikille ja loisteliasta tulevaa vuotta 2010!!!!

22. luukku

2009-12-22T10:32:00.016+02:00

Nuno lähti jo edeltä Keski-Suomen jouluisiin maisemiin ja vei kamerankin mukana... Onneksi itse pääsee pian perässä, koiraton koti on TYHJÄ (ja tylsä)!

***

Hei, Kuuraparta, lumiperro valkoinen,
valkohampainen, kirsu nappinen,
kaikkialle tökkäät sen!

Hei, Kuuraparta, talvipakkasilla on

vielä voimaton lämpö auringon, siis on aika karkelon.
Saat tästä vanhan tonttulakin päähän karvaiseen.

Se on kai lakki tonttusen pois täältä muuttaneen.

Hei, Kuuraparta, nytpä jotain tapahtuu!

Täynnä elämää aivan onkin jää - Kuuraperro naurusuu!

Hei, Kuuraparta, tule piiriin tännepäin!

Kanssa ystäväin riekku alkaa näin, tule tänne kiirehtäin!

Hei, Kuuraparta, jätä kepit nurkan taa!

Kuka kiinni saa, sitä koettakaa, nyt on liukas jäinen maa!

Kun vauhdin sai mainio, ei seisahtua vois.

Nyt paras myös kenneltuomarin on alta mennä pois!

Hei kuuraparta, talvi vain on aikaa sun.

Joka talvi ilmestyt uudelleen, yhtä paljon riemastun!

Hopitihopsis, hupitihupsis, meitä seuratkaa!

Hopitihopsis, hupitihupsis, riekkua täällä saa!

18. luukku - jäälyhtyjä

2009-12-18T17:27:00.008+02:00

Meille tulee aika monta koira-aiheista lehteä, laatikkoon kolahtavat mm. Agility Sports Bulletin, Koiramme, Vesiposti, Spanieli-lehti. Mutta koiranäkökulmasta ehdottomasti luetuin lehti on "Doggy News" (vai pitäisiköhän sanoa soitetuin?):

^ Onneksi näitä on kaksin kappalein, tuumaa Nuno.

Tehtiin eilen Nunon kanssa jäälyhtyjä tai tänään ne olivat valmiit:

^ Tässä viimeisessä kakussa on amaryllis sisällä. Vaalean värinsä puolesta näkyy huonosti, mutta idea oli hyvä kuitenkin...

17. luukun linkkivinkki

2009-12-18T12:09:00.004+02:00

http://www.koirakeskusmurre.fi/

Puuhaa koiran kanssa pakkaspäivien varalle joulukalenterin muodossa...

16. luukku: leikkisitkö mun kaa?

2009-12-16T19:45:00.014+02:00

^ Morjens! Leikitkö mun kaa?

^ Huonolaatuinen kuva, mutta kuinka moni koira osaa morjestaa ja näyttää kieltä samanaikaisesti?! No mut siis leikitäänkö?

^ Give me five!

^ Peukku!

No leikitään sit. Kennelylituomari ei jostain ihmeellisestä syystä suostunut antamaan omia farkkujaan Nunon leluiksi, joten omat piti luovuttaa. Yksi lahje = yksi lelu.

16 päivän kunniaksi Kennelylituomari teki uunissa riisipuuroa ja Nuno sai myös oman maistiaislautasensa. :)

Yritin opettaa Nunolle tässä pari päivää sitten käskyn "nenä", joka siis tarkoittaa kuonolla nenäni koskemista samaan tapaan kuin peukkua. Muutamien onnistuneiden toistojen jälkeen homma jäi hautumaan, kunnes päätin kokeilla sitä taas uudestaan. Pieni perronen oli päässään saanut käskyn ja toiminnan yhdistettyä loistavasti. Mutta koska kyseessä on perro ja NUNO, oli toteutukseen tullut lisäys, nimittäin käskyllä "nenä" tökkäistään kirsu nenään kiinni, mutta samalla myös lipaistaan kielellä ainakin kerran. Mistä toi kieli tulee aina kaikkeen???

15. luukku: Winter 2009-2010

2009-12-15T20:31:00.010+02:00

Tampereen-Petra esitti juttutoiveen jo ainakin vuosi sitten. Nyt siihen huutoon vastataan. Eteläänkin saapunut talvi sai narunjatkeen kaivamaan esille kaikki Nunon verkkarit. Jeejee sanoo Nuno ja yliäänikonettakin nopeammin syöksyy sohvan perimmäiseen nurkkaan ja yrittää värinsä puolesta maastoutua sohvaan...

Vaan kuinkas siellä sohvan nurkkauksessa kävikään? Nunon ensimmäinen editorialkuvaus.

Stailaus ja kuvaajan meikkaus, hiukset: Ulla

Malli: Nuno

Valokuvaaja: Ulla

Shooting location: sohvan takanurkkaus

Sittenhän meiltä tietty löytyy myös mm. pk-liivit, heijastinliivit...

12. luukku

2009-12-12T18:16:00.004+02:00

Niin ne joulukortit... Perroista on moneksi, myös askartelumateriaaliksi. :) Nuno oli hyvin kiinnostunut näistä, tajusikohan ollenkaan olevansa itse niissä. Ehkä tuoksu oli sen verran tuttu. Joka tapauksessa huovutetut "villat" piti monesti käydä haistamassa ja yksi jopa varastaa leikkeihin (palautui pian turvaan, kun narunjatke alkoi kiljua). Tällaisia niistä tuli ja jokainen on uniikki:

11. Luukku

2009-12-11T18:51:00.004+02:00

Niin koiraansa kuin kameraansa kiintynyt ei välitä Suomen pimeistä talvista. Kuvia voi siis räpsiä auringonlaskun jälkeenkin ulkona ja saada niihin vielä mukavaa taide-efektiä....

Kameran kiinteää salamaankin piti testata...

Kuten kuvista voi hyvin huomata, satoi meille eilen ripaus lunta. Nuno ja narunjatkeet viettivät eilen aikaansa myös Mairen ja Jussin luona. Nuno kiittää kaikista herkuista ja mahdollisuudesta hepulointiin lumisella takapihalla. :)

10. luukun kymppitonni

2009-12-11T08:48:00.003+02:00

Tulee vähän myöhässä, mutta tässäpä 10. luukun KYMPPITONNIVISAILIJAT:

Nenu: "Kolmikirjaiminen koiranherkku, joka sopii runoissa kuun kanssa"

Morris: "Luu"

:)

8. luukku

2009-12-08T19:16:00.004+02:00

Joulukorttitehdas on käynnissä... Tarvikkeet: korttipohjia, kimalleliimaa, kankaista lahjanauhaa, erikeeperiä, hopeatussi ja yksi perro. Kuvaa tulee myöhemmin, kunhan kortit ensin valmistuvat. :)

Tänään harjoiteltiin myös nenän löytämistä narunjatkeen naamasta. Nuno ei ihan alkuun hommaa hokannut, joten tulipa sitä sitten tassuakin naamalle. Mutta luotan vakaasti, että jatkossa nenä löytyy päästä yhtä hyvin kuin peukku (keskeltä) kämmentä.

Nunolle joululahjaksi suunnittelemani Back On Track -loimi lähti tänään myös tilaukseen. Kennelylituomari on ostanut Nunolle oman joulusukan takan reunukselle ripustettavaksi. Saas nähdä miten se tuohon sisustustakkaan viritellään.

Nyt myös löysin blogipohjan, jossa on joulutunnelmaa ja joka miellyttää silmää. Tällä taidetaan mennä jokunen tovi.

7. luukku

2009-12-07T21:24:00.003+02:00

Nuno kävi pikkujouluissa jo lokakuun puolella. Ilmeestä päätellen meno oli vallatonta... Huomenna olisi tarkoitus askarrella joulukortteja, saas nähdä toteutuuko koiramaiset suunnitelmat. Huomisen luukussa siis mahdollisesti askartelusaldoa.

6. luukku - Itsenäisyyspäivän blinit

2009-12-06T17:58:00.010+02:00

Joko pian syödään?

^ Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivän aktiviteettina käytiin vesikoiratreffeillä Kasavuoren maisemissa. Paikalla oli 6 espanjalaista ja yksi portugeesi. Pikkupennut Neva ja Mette jaksoivat hyvin joukon mukana ja ehtivät painiakin siinä kävelyn lomassa. Hieman mutaista oli ja kaikki koirat taisivat rymytä mutaojan jos toisenkin läpi. Nuno pääsi kotona suoraan suihkuun ja saunaankin.

***

Pikku unien jälkeen olikin aika siirtyä ruokapöytään odottelemaan blinien valmistumista. Maistaa Nuno sai blininpalasen smetanalla ja merileväkaviaarilla, mutta punasipuli jäi pois. Paremmin kauppaansa kuitenkin teki possunkorva...

***

Ikkunalla palaa kaksi kynttilää, mutta kauan noita pitää oikein polttaa?

4. luukku

2009-12-04T18:13:00.004+02:00

^ Minne sä oot piilottanut mun joululahjat?! Yhtään en ole utelias... Miten niin et oot ostanut niitä vielä???

^ No mä voin ottaa tän sit tästä etukäteislahjaksi? En vai? Nyt huijaat!

Joulukalenterin 3. luukku

2009-12-03T07:32:00.004+02:00

^ Joulukinkku mielessäin...

Nunon blogiin perustetaan juuri nyt Nunon joulukalenteri 2 päivää myöhässä ja lupauksella, että joka päivä ei ehkä päivitystä tule. ;)

Makoisaa joulunodotusta!

Nuno-mail

2009-11-30T11:12:00.003+02:00

Nuno pääsi mun sähköpostille ja päätti kirjoittaa Suomussalmelle vähän postia. Ei kerrota sille, että kopsaan sen tänne...

Moikka Kaija, Mutsi, Tyyne ja muut!

Vihdoin toi mun palvelija antoi mulle näppiksen käyttöön ja saan laittaa teille terkkuja tulemaan. Olis taas vaikka mitä kerrottavaa, joten muistankohan mä kaikkia... No ainakin me oltiin viikonloppu taas Jyvähyvässä ja mua vähän sunnuntaina arvelutti, että meinaakohan ne jättää mut taas hoitoon "mummolaan", mutta sit ne laittoi mulle turvavyöt ja pääsin siitäkin huolenaiheesta. Jyväskylässä on kyllä kiva käydä, kun mulla on siellä sellainen pallopoika (tai onhan se jo vähän paljon vanhempi) ja se tarjoilee mulle nakkejakin joka välissä.

Sit myö käytiin vähän agiliitelemässä lauantaina. Oltiin jossain hevostallissa, jossa ulko-oven vieressä oli iso koirien kieltokyltti. Me livahdettiin kuitenkin salavihkaa sinne sisälle kyltistä huolimatta ja siellähän oli oikein taivas: 2 agilityrataa maneesin päädyissä. Ekaksi kun mentiin radalle, niin toi narunjatke ei oikein innostunut mun esityksistä. Mä vähän suunnittelin omia kurvauksia ja menin sit niiden mukaan, mut mitäs oli liian hidas. Mä näytin sille vaan taka-anturoita. Sit me sen radan jälkeen kuulemma lopettiin agility ihan kokonaan. What?! Mutta vaan ehkä 15 minuutiksi ja sit mentiinkin uudestaan vähän viritteleen ja radalle.

Siinä toisella radalla mä sit jaksoin kuunnellakin aika hyvin sitä perässä hiihtelijää, mut pujottelulle se päästi mut liian vauhdikkaasti ja sekosin sit vähän toisessa välissä, kun ei pysty taipumaan mahdottomuuksiin, vaikka oonhan mä aika kumia. Sit se sössi meille siinä pujolla vähän lisää pisteitä, mut sit taas mentiin, kunnes mä otin yhden putken ympärikierron kautta loppusuoran maaliin. Saatiin tulos siis, 15 vp tuli radalta. Niin ja joku ihme hiippari mua vähän häiritsi A:lla, niin mun piti ottaa pieni tuijotuskisa sen kanssa. Oli kuulemma tuomari. Mä varmaan voitin sen kisan, kun otin nätin alakontaktin.

Ai niin ja käytiinhän me tossa kerran taas vähän pulikoimassakin kylpylässä. Oli kyllä kivaa ja varais toi ihminen jo uuden vuoron mulle. Ja arvaas, se piilotti mun vesilelun vessaan kuivumaan ja luulee etten mä sieltä sitä löydä. Ja arvaas vaan toisenkin kerran oonko mä sen sieltä löytänyt?! Sama juttu muuten sukkien kanssa. Sukkiin liittyen täytyy kertoa yks sellainenkin juttu, että meillä kävi tossa kerran yks perhe mua rapsuttelemassa ja lapset mun kanssa leikkimässä. Oli kyllä tosi kivaa, kun kerrankin mun kanssa leikittiin tarpeeksi. Sit toi Kennelylituomari yritti piiloviestittää niille mun huonoista puolista laittamalla eripari villasukat jalkaan ja syytti, että mä oon ne toiset sukat niistä pareista johonkin kätkenyt. Ihme homma... tidiidii... hiphophipetihop-hiphiphiphipetihop... (viheltelisin jos osaisin)

Mä sain uuden, mustan verkkapuvunkin. En kyllä tykkää yhtään. Onhan se ihan style, mut parempi ois ilman mitään rättejä - ne on ihan tyttöjen juttuja. Paitsi ehkä se back-on-track, jota mulle on kans kaavailtu, mut ei mulla oo mitkään suuret odotukset senkään suhteen. No kyllähän mä noita verkkareita pidän, mut jos valita sais, niin hautaisin ne takapihan terassin alle. Sullahan on äippä ne kengätkin, onneks mulla ei oo sentään sellaisia.

Mut nyt mun pitää mennä tuhoamaan toi yks luu... Moikka! Ai niin pusuja supermonta!

-Nuno

Kennelylituomari vs. agilitysäännöt

2009-11-24T08:42:00.004+02:00

Kennelylituomari kävi kahvilla agilitykisoissa. Nähtävästi oli siinä sivussa myös katsonut kisasuorituksia. Myöhemmin illalla kävimme keskustelua agilitysäännöistä Kennelylituomarin aloitteesta.

KYT (=Kennelylituomari): Siellä radalla meni putki puomin alta.
TNJ (=Tavallinen narunjatke): Niin, aika usein menee.
KYT: Mutta ei saa mennä!
TNJ: Miten niin ei saa mennä?! Useinhan just putki menee joko puomin tai A:n alta.
KYT: Se on säännöissä kielletty.
TNJ: Häh, eihän ole.
KYT: Kyllä on. Vuoden 1963 Sveitsin kokouksessa päätetty.
TNJ: Missä...? Eihän agilitya ollut vielä keksittykään silloin. Se on kehitetty -77 Englannissa esteratsastuskisojen välinumeroksi...
KYT: Juujuu, näitä ei tavalliset tiedäkään, vain Kennelylituomarit ja se on säädetty vuonna 1963 Sveitsissä ettei puomin alta saa mennä putkea.
TNJ: Usein menee putki puomin tai A:n alta ja niitä pitää harjoitella.
KYT: Se on säännöissä kiellettyä.
TNJ: Eikä ole. Eikä Sveitsissä ole ollut agilitya vuonna -63.
KYT: Kyllä on ollut vuohiagilitya ja se on säännöissä kielletty. Tämän tietävät vain Kennelylituomarit.

:) :) :)

Ihana Kennelylituomari <3

Mulle aukesi ihan uusi blogipohjamaailma - sopivaa etsiessä epäilen, että blogin ulkonäkö saattaa vaihdella vaikka päivittäin... Näitä oli monta ihanaa ja ei osaa päättää.

Nuno ja Mus

2009-11-21T17:02:00.010+02:00

Mus oli pehmohiiri niin iloinen,

Vaan kuolaantuneet ja klimppiytyneet

ovat uudet karvat sen

Vanusta kai tehtiin Mus aikoinaan

Ja joku aika sitten Mus

tehtaasta lähti maailmaan

Ja Mus tuo leluhiiri niin karvainen

kai eksyi kerran Ikeaan

oli kohtalo hirmuinen

Mus ei piiloon päässyt, niin löysi sen
tuo Narunjatke rahoineen

joka osti Musin sen

Hän uuden leluhiiren antoi koiralleen

laput irti leikkas vaan

ja Nunon sai nauramaan

Ilmaan siitä Mus nousi

tie kulki hampaisiin

Nunokin ihan unohti jo aivan kaiken muun

Julmat raateluhampaat kitalaessaan

nyt tarrautuivat tiukkaan

Ja Mus vain vaikeroi

Viiksikarva Musin myös kauhistui

kun kuolaa syösten kidastaan

sille Nuno huusi WUH!

Näin leluhiiret lentää ja vanut irtoavat

leikinaika loppuu

hiiri pois otetaan

ja vanhan leluhiiren joku saattaa unohtaa

se aivan yksin kolossaan

korjausta odottaa

Mus nyt leluhiiri on entinen

on purrut sekä kuolaiset

kaikki karvat sen

Mus nyt kolossansa sua odottaa

Jos löydät sen ja korjaat sen

Mus jälleen kyytiä saa

Nunokoira vain uiskenteli veessä...

2009-11-19T21:32:00.010+02:00

Jos kerran on jo hyvän uintikappaleen sanoittanut uudelleen, niin miksipä vaihtaa kuin tarpeellinen... (+ uskon ettei kukaan muista tätä, kun se oli siellä vanhassa)

Pieni perronpoika vain polskutteli veessä,

pien perronpoikanen heittolelun eessä.

Se haukkasi mukaan lelun sen

ja sanoi sitten:"Minä olen iloinen!".

Olen perronpoikanen, polskuttelen veessä.

Wuh, wuh, wuh.

Pieni Nuno-koira vain uiskenteli veessä

pien Nuno-koira vain Uinti-Lucan eessä.

Se Lucalta varasti lelun tuon,

ja sanoi: Petralle minä lelusi tuon.

Olen Nuno-koira vain uiskentelen veessä.

Wuh, wuh, wuh.

Pieni vesikoira myös uiskenteli veessä,

pien vesikoira myös noutolelun eessä.

Ui altaassa innoissaan kylpylän,

ja sanoi muille: Iloinen tää veikko on.

Olen vesikoira vain, uiskentelen veessä.

Wuh, wuh, wuh.

Pieni koiruus veikeä hengitteli suolaa,

pien koiruus veikeä istui keskellä suolaa.

Ilmasta sitä nuuhkaili.

Ja keuhkot suolalla putsaili.

Olen koiruus veikeä kävin suolahuoneessa.

Wuh, wuh, wuh.

Pieni heittolelu vain yksin kelluu veessä,

pien heittolelu vain kylpylän veessä.

Ei koiruutta näy ei Nunoakaan,

mutta pian Nuno lelun palaa hakemaan.

Pieni heittolelu vain yksin kelluu veessä.

Wuh, wuh, wuh.

Uimaan mennään taas joku kerta uudestaan, Nuno niin siitä tykkää. Kiitos seurasta Lucalle, Kolalle, Seralle ja Saagalle. Sain tosi vähän kuvia, Serankin kuvat ovat ihan mössöä, mutta jos saan jonkun kelvollisen muokattua, niin palaamme asiaan.

Biologian oppitunti nro. 432

2009-11-16T09:07:00.003+02:00

Pääosissa Nuno ja Narunjatke. Kulkevat tiellä, kun tien yli loikkii jänis muutaman kymmenen metrin päästä erään talon pihalle.

Nuno: tuollahan menee joku ötökkä. Onko se koira?
Narunjatke: kato Nuno, tuolla on pupu, jänis. Kato JÄNIS!
Nuno: onko se KOIRA? Hyppii oudosti, ei taida olla koira, menen pissille...
Narunjatke: Kato PUPU!
Nuno: tidiidii... posteja on laittanut lähitienoon muut koirat mulle, tiidiidiii...

Pupu oli jäänyt nököttämään pihalle suht lähelle tietä.

Narunjatke: kato tuolla on se pupu!
Nuno: ei se näytä vieläkään koiralta, tuolla on lisää posteja, menen tarkistamaan ne.

Nunolle alkaa olla turha opettaa biologiaa. Testattu on niin pupuilla, kissoilla, fasaaneilla ja muilla linnuillakin. Ne ei oo koiria, ne ei oo kiinnostavia.